Kunpa en olisi mennyt naimisiin (vielä)!

Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Ja voi kuinka monta kertaa olenkaan sitä harmitellut!

Mutta en suinkaan siksi, että naimisissa olossa olisi jotain vikaa. Enkä siksi, että miehessä olisi jotain vikaa!  Vaan siksi, että häät on jo pidetty! Eli pahoittelen, jos toivoit parisuhdedraamaa. En voinut vastustaa otsikkoa.

Häiden järjestely ja itse häät ovat ehdottomasti eräitä elämäni tähtihetkiä. Vaikka pidän tietyllä tavalla rutiineista ja arjesta, tai ehkä juuri siksi, rakastan yli kaiken juhlien järjestämistä. Olen aina korvat höröllä, jos kuulen jonkun tuskastelevan juhlajärjestelyjen kanssa ja tarjoan erittäin mielelläni apua. Onkin ihanaa, että nykyään minua pyydetään usein vastaamaan erinäisten merkkipäivien tarjottavista. Kyllä kiitos, mielihyvin! Minusta on myös ihana koristella ja kattaa. Ja ylipäätään suunnitella kaikenlaisia juhlallisuuksia. Mukavaa vastapainoa arjelle. Ja suorastaan meditatiivista.

3.7.2015 eli häidemme aatto, oli suorastaan historiallinen päivä sillä silloin Suomessa oli yli 30 asteen helle, joka ei ole sen koomin toistunut. Ja aika pitkään oli ennen tuotakin päivää oltu helteittä. Meidän kannaltammehan ilmiö oli huikea, saimme sateisen kesän keskelle täydelliset juhlapäivät. Alkukesä oli myös ollut niin kylmä, että kuin tilauksesta, erilaiset luonnonkukat, lupiinit ja juhannusruusutkin lehahtivat kukkaan juuri tuolloin. Ja vihkiminen voitiin pitää suunnitellusti ulkona. Nyt ei olisi juuri kukkasia poimittavaksi. Paitsi horsmia!

Vaikka olen (olemme) erittäin tyytyväinen (tyytyväisiä) ja onnellinen (onnellisia) hääpäivästämme ja vieraatkin kehuvat ja muistelevat kekkereitä vielä näin muutaman vuoden päästäkin, olen silti leikitellyt ajatuksella mitä tekisin toisin, jos häitä saisi järjestellä nyt.

MORSIUSLOOK

Mekko mittatilauksena ja ohuemmasta materiaalista. Merenneitomalli osoittautui todella haastavaksi ja sitä täytyi muokata monta kertaa ompelijalla ennen juhlia, koska kroppakin muuttui juhlien lähestyessä. Ostin vuosi sitten täydellisesti istuvan sametti-iltapuvun ja olen monta kertaa miettinyt, että voi kun hääpukuni olisi ollut vastaavaa materiaalia. Täydellinen istuvuus, miellyttävä päällä eikä huolta siitä, miten sen kanssa mahtuu minnekään. Hääpuvussani oli todella paljon kangasta ja kirjailtu yläosa oli tönkkö, jopa kova päällä. Hiukset laittaisin nyt jollekin muhkealle lettikampaukselle/nutturalle, jossa olisi oikeita kukkia.

TARJOTTAVAT

Meillä oli kakkubuffet, koska toivoimme erilaisia kakkuja. Jos nyt saisin päättää, tekisin huomattavasti näyttävämpiä ja korkeampia kakkuja! Olen nykyään sellainen kakku-ja leivontahifistelijä, etten kelpuuttaisi kolmen vuoden takaisia tekeleitäni kuin ehkä joihinkin talkoisiin. En osaisi myöskään pyytää kakkujen suhteen apua, vaan olisin leiponut kaikki itse. Olisin myös tehnyt tuulihattuja tai mansikka-kermaleivoksia ja macaronseja. Ny häissä oli niinkin klassisia makeita, kuin luiskkaleipiä ja korvapuusteja kakkujen ja karkkien sijaan.

JUHLATILA

Olisin siivonnut juhlatilasta turhan rustiikkiset käpykoristeet, joiden olemassaolon havaitsin itseasiassa vasta eilen hääkuvia tutkiessani. Olisin kieltänyt uudelleen ruokapöydästä kaikenlaiset harsot ja härvellykset.

RUOKA

Kenties selkeämpi menu, enemmän alkupaloja. Ja illalla jotain tyylikkäitä cocktailpaloja… Kenties. Ruoka oli joka tapauksessa aivan älyttömän hyvää ja sitä oli riittävästi, mikä oli pääasia. Liikaakin jopa! Söimme sitä aika kauan juhlien jälkeenkin…

MUSIIKKI

Live-saksofoni oli jotain niin satumaista, että sitä olisi voinut kuunnella kauemminkin kuin kolmen tunnin ajan. Kolmas soittosetti illaksi olisi ollut mahtava juttu.

AIKATAULU

Häät olisivat voineet alkaa aikaisemmin. Nyt vihkiminen oli vasta klo 15! Olisi ollut vielä pidempi aika juhlia. Olisi pitänyt myös ylipäätään miettiä aikataulua hieman tarkemmin, niin valokuvaaja olisi pysynyt menossa mukana. Nyt homma meni aivan fiiliksellä. ”Ja seuraavaksi on tanssi!” Ahaa! No ei kun sitten!

KORTIT

Lähettäisin häiden tyylin mukaiset kiitoskortit pikimmiten häiden jälkeen. Nyt vieraat saivat kiitoksia ripoteltuna syksyn aikana, osa vielä joulunkin yhteydessä. En ymmärrä, miten ne saattoivat jäädä sillä tavalla roikkumaan!

VALOKUVAT

Enemmän kuvia, laadukkaampia kuvia ja enemmän yksityiskohtia – kiitos. Olimme viime kesänä häissä Suomenlinnassa ja siellä valokuvauksesta vastasi Marko Laukkarinen. Tykkäsin hänen tyylistään todella paljon ja hänellä oli hauska tapa saada kuviin spontaaneja ilmeitä ja reaktioita. Ohjasi erittäin hyvin toimimaan kameran edessä. Meidän häissämme ohjausta ei juuri tullut ja kun kuvia saatettiin samanaikaisesti ottaa useasta suunnasta, on tuloksena kuvia, joissa katselemme milloin minnekin. Kuvissa myös usein pönötystä tai käsi jossain pölhössä asennossa.

Marko Laukkarinen
Marko Laukkarinen

HÄÄMATKA

Koska en saanut silloisesta työstäni haluamaani lomajaksoa, emme päässeet heti häiden jälkeen häämatkalle. Olin lomalla hääviikon sekä häiden jälkeisen maanantaina ja se oli kyllä melkoisen tylsää. Olisi ollut mukavaa lähteä matkalle heti häiden jälkeen! Toisaalta, väsymys oli juhlien jälkimainingeissa niin suurta, että ehkäpä matka olisi mennyt harakoille ja pieni piipahdus mökillä rauhoittumassa oli lopulta parempi valinta.

Jos siis viilattaisiin pilkkua ja hifisteltäisiin, olisivat nämä niitä muutoksia, joita tekisin nyt. Ei siis puuttunut mitään olennaista tai muutenkaan tullut ilmi mitään kovinkaan katastrofaalista muutotarvetta, joka olisi latistanut juhlatunnelmaa. Meillä oli ihana, rento ja tunteellinen päivä sekä täydellinen sää! Hääpäivää juhlistamme parin päivän viiveellä nyt tulevana viikonloppuna, yhdessä 7.7. syntymäpäivieni ja T:n kesäloman alun kanssa. Ulkomaille emme tänä vuonna polveni vuoksi voi lähteä, mutta edes hieman kauemmas kotipihasta. Sekin on jo jotain! Ja mitä tulee otsikkoon – olen oikeasti iloinen, että menin naimisiin!

 

Lue lisää meidän häistä ja muusta häälööperistä!

Se oli täydellinen päivä !

Häälööperiä!

 

Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä!

Hyvä on, nyt ehkä vähän kouraisi vatsanpohjasta, kun kalenteria selatessa häät-merkintä pompahti vastaan jo muutaman sivun kääntämisen jälkeen. IIK!

IMG_0028[1]

Häihin on juuri presiis tällä hetkellä aikaa  47 päivää, 4 tuntia ja 38 minuuttia. Se on 6,74 viikkoa! 1,55 kuukautta!!

Apua. Ei siis paljon mitään! Mutta jos ajattelee, että se on 67960 minuuttia ja 4077600 sekuntia, voi huokaista helpotuksesta. Onhan sinne nyt vielä aikaa…

Aina kun aivot suinkin ehtivät, ajatukset suuntaavat, yllätysyllätys,  häihin. Mitä lähempänä häät ovat, sitä enemmän tässä innostuu koko touhusta. Jee!

Vaikka olenkin kuullut näitä ”nuorena naimisiin meneminen on sama kuin lähtisi juhlista yhdeksän jälkeen” ja Pikku-Myykin tokaisi Muumeissa, että vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä, niin minusta on erittäin mukavaa avioitua. Ehkä 21 timanttia vaikuttaa jotenkin asiaan… No ei vaan. En oikein usko, että uusi sormus tekee minusta yhtäkkiä jotain kuivaa, känisevää rouvaa, jonka elämän suurin nautinto on hillosipuleiden säilöminen. Tai miehestä jotain kaljua möhömahaa, jonka harrastus on napanöyhtän kaivelu. Eiköhän sama rento meininki jatku, kuin tähänkin mennessä. Itselleni avioliitto on ihan puhtaasti romanttinen juttu.

jj

Toki olen tunnustellut, että iskeekö paniikki ja stressi. Jotenkin ajattelin, että tulisi ahdistus siitä, että ei helvetti kun nämä kemut vievät paljon rahaa ja haluaako tässä nyt rouvaksi ja onko tässä koko touhussa ylipäätään mitään järkeä ja miten se juhlapäivä menee sitten ja äää!  Ja muistaako siitä edes mitään ja viihtyvätkö ne vieraat ja onko tarpeeksi kaikkea ja ja ja!! Mutta ei niin ei. Kaikki on tähän asti mennyt niin smoothisti, että mikäs tässä. Sen kun vain nauttii olosta. Miehessäkään kun ei ole valittamista. 😉

IMG_3875[1]

Homma varmaan räjähtää näpeille sitten hääviikolla, mutta räjähtäkööt. (no jos nyt ei kuitenkaan…) Olen silloin lomalla, niin minullahan on ihan mainiosti aikaa sitten touhuta ja hepuloida ja häslätä. Ja meillä on sellainen 8 henkilöä käsittävä kaaso-bestman-tiimi, varmuuden vuoksi, että eiköhän sillä poppoolla pärjätä ja saada paikka kuntoon.

Perjantaina on alustavasti ollut viimeinen ilmoittautumispäivä, sillä haluan olla mahdollisimman ajoissa esim paikkakorttien kanssa, etteivät ne sitten ole viimeisen viikon paniikinaihe. Mutta ilmoittautumisia on tulossa vielä lähempänä h-hetkeä, työvuorojen vuoksi.

To do-lista kutistuu ja kutistuu päivittäin. Tällä hetkellä tilanne on aika mukava:

Homma hanskassa/asia hoidossa:

– hääpaikka

– esteettömyystodistus

– vihkijä

– pitopalvelu ja menu (+ astiat, pöytäliinat ja servetit)

– vihkisormus

– valokuvaaja

– musiikki

– PA-laitteisto

– suurin osa koristeista

– karkkibuffetin purkit ja karkit

– osallistujalista

– morsiuskimppu, sulhasen viehe ja heittokimppu

– morsiuspuku

– smokki

Varattu:

– kampaaja + parturi

– rakennekynnet

Tilattu:

– juomat

– booliastiat

– ilmpallot

– pompomit

– alushame mekkoon

Uupuu:

– paikkakortit

– menu- ja ohjelmakortit

– vieraskirja

– juhlakengät

– sukkanauha

– hiuskoriste/huntu

– iltapalat, kakut ja kertakäyttöastiat

Vieläköhän tuosta puuttuu jotain olennaista, hmm? Pitkälti on sitten sitä käytännön järjestelyä.

Minulla on ihan pakkomielle saada häihin uusi hajuvesi. Rakastan Victor & Rolfin tuoksuja. Olen ostanut Rahkapurkinkannattelijalle pari purkkia ko. brändin Spicebombia ja itselläni ollut vastaavasti pari purnukkaa Flowerbombia. Nyt ihastuin ikihyviksi Victor & Rolfin BonBoniin. Sitä on muuten saatava! Sopivasti äitini on ollut nyt ulkomailla, joten jos hyvä tuuri käy, kotiin kantautuu tuliaispullo 😉

Kenkiä olen tutkaillut urakalla. Ärsyttävää, että niiden suhteen pitää miettiä käytännöllisyyttä. Plus eiväthän ne mekon alta näy. Mutta silti on pakko olla korkoa, blingiä ja jotkut päheät! Vielä ei ole vastaan tullut ihan presiis sellaisia, kuin haluaisin. Mutta eii nyt ihan kauhean kauan kehtaisi odotella!!

Koristeita olen sekä tilannut, että näpertänyt itse. Olen rekrytoinut läheiset keräilemään lasipurkkeja ja tuunannut niitä pitsiteipillä sun muilla tilpehööreillä. Niihin tulee sitten luonnonkukaa, kuohuviinipullon korkkeja ja ja… Katsotaan mitä keksii! Olen myös käynyt kaivelemassa kirpputoreja ja löytänyt ihania pitsiliinoja, vanhoja lusikoita, pulloja ja jonkun ikivanhan kakkulapion. Tosi tärkeitä hankintoja. Tietty.

Myös Ikeaan piti tottakai tehdä pari keikkaa ja sieltä kotiin hilattiin läjäpäin karahveja sekä kynttilöitä. Ja vähän tuikkukippoja. Olisi varmaan pitänyt kiikuttaa myös läjäpäin niitä hurjan edullisia lakanoita, joita ihmiset joissain hääblogeissa hehkuttaa. Mutta ää, kauhea silittäminen ja niistä näkyy läpi. Vuokraliinoilla mennään. Onhan tuota rahaa (not..)

Karkit tilasin netistä ja niitä tuli 12kg. Ja lisäksi kotona oli jo 1,5kg vaahtokarkkeja. Hups. Toiveenani oli, että meille ei jäisi hirmuista karkkiläjää, mutta tällä määrällä niin tulee epäilemättä käymään. Siis että niitä nameja jää. Ja siis juu, monien parjaama karkkibuffet tulee meidän häihimme. Ollaan niin WT. Monet häitä koluavat ovat siihen varmasti törmänneet, mutta varmaan yhtä monille se on ihan uusi juttu. Minusta ne ovat söpöjä ja karkkihiirenä popsin sieltä namusia oikein mielelläni. Näytti sitten rahvaanomaiselta tai  ei. Kieltämättä karkkeja intona valitessani ja häiden koristeita katsellessani, voisi hyvinkin luulla, että tässä järjestetään jotain tenavakekkereitä. Ei siis ihmekään, että sähköpostiinkin oli tullut raflaava viesti: ”Onneksi olkoon, Sinut on valittu pilttipiiriin!” No mutta tämäpä ihanaa…

IMG_0195[1]

IMG_0030[1]

Vaikka karkkibuffet-kokeeni näyttää aika vaaleanpunaiselta, ei häissä muuten tule olemaan pelkkää pinkkiä karnevaalia. Kunhan halusin sitä tuohon karkkibuffettiin, oli niin ihanan lälly väri. Muuten on sitten norsunluuta, valkoista, mustaa, ruskeaa, kultaa, hopeaa… Pronssia. Sinappia? No sitä ei sentäs. Mutta ei mitään yhtä teemaväriä, vaan vähän kaikenlaista. Vanhaa ja vanhalta näyttävää uutta. Olevinaan vähän vintage-rustic-romance-gangsteri-prohibition-gatsby-wtf-tyyppiset kemut siispä.

Vitsit miten kivaa. Vielä kun siitä ompelijan hellään huomaan jätetystä koltusta tulisi kelvollinen ja löytyisi joku hieno, jättimäinen rhinestone-pearls-tulle-birdcageveil-fascinator-juttu päähän töjöttämään, niin oispa hyvä! Mutta kyllä nämä asiat tästä lutviutuvat. Sitten kun vielä saisi loputkin härpylät ja pärpylät kotiin, mietittyä iltapalat, tulosteltua paikkakortit ja mietittyä jotain ohjelman tynkää, jos väki näyttää siltä että uni tulee ja jösses kun on tylsää…

Ihanaa, että häät tulevat. Ihanaa, että ne ovat kohta!!

Ja hei vähänkö siistiä, että joku tykkää musta niin paljon, että haluaa mun kanssa naimisiin!

PS. En tajua. Jotkut pitävät jo nyt blogia vuoden 2018 häistä. Juu, onhan se iso ja ihana päivä, mutta itse olisin henk.koht. kyllästynyt, jos olisin vuosikausia suunnitellut. Nyt on ollut tätä humua ihan sopivasti.

PPS. Facebookissa on pikku arvonta käynnissä! Voi voittaa proteiinipuddingia! Nam nam.

IMG_0041[1]