Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä!

Hyvä on, nyt ehkä vähän kouraisi vatsanpohjasta, kun kalenteria selatessa häät-merkintä pompahti vastaan jo muutaman sivun kääntämisen jälkeen. IIK!

IMG_0028[1]

Häihin on juuri presiis tällä hetkellä aikaa  47 päivää, 4 tuntia ja 38 minuuttia. Se on 6,74 viikkoa! 1,55 kuukautta!!

Apua. Ei siis paljon mitään! Mutta jos ajattelee, että se on 67960 minuuttia ja 4077600 sekuntia, voi huokaista helpotuksesta. Onhan sinne nyt vielä aikaa…

Aina kun aivot suinkin ehtivät, ajatukset suuntaavat, yllätysyllätys,  häihin. Mitä lähempänä häät ovat, sitä enemmän tässä innostuu koko touhusta. Jee!

Vaikka olenkin kuullut näitä ”nuorena naimisiin meneminen on sama kuin lähtisi juhlista yhdeksän jälkeen” ja Pikku-Myykin tokaisi Muumeissa, että vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä, niin minusta on erittäin mukavaa avioitua. Ehkä 21 timanttia vaikuttaa jotenkin asiaan… No ei vaan. En oikein usko, että uusi sormus tekee minusta yhtäkkiä jotain kuivaa, känisevää rouvaa, jonka elämän suurin nautinto on hillosipuleiden säilöminen. Tai miehestä jotain kaljua möhömahaa, jonka harrastus on napanöyhtän kaivelu. Eiköhän sama rento meininki jatku, kuin tähänkin mennessä. Itselleni avioliitto on ihan puhtaasti romanttinen juttu.

jj

Toki olen tunnustellut, että iskeekö paniikki ja stressi. Jotenkin ajattelin, että tulisi ahdistus siitä, että ei helvetti kun nämä kemut vievät paljon rahaa ja haluaako tässä nyt rouvaksi ja onko tässä koko touhussa ylipäätään mitään järkeä ja miten se juhlapäivä menee sitten ja äää!  Ja muistaako siitä edes mitään ja viihtyvätkö ne vieraat ja onko tarpeeksi kaikkea ja ja ja!! Mutta ei niin ei. Kaikki on tähän asti mennyt niin smoothisti, että mikäs tässä. Sen kun vain nauttii olosta. Miehessäkään kun ei ole valittamista. 😉

IMG_3875[1]

Homma varmaan räjähtää näpeille sitten hääviikolla, mutta räjähtäkööt. (no jos nyt ei kuitenkaan…) Olen silloin lomalla, niin minullahan on ihan mainiosti aikaa sitten touhuta ja hepuloida ja häslätä. Ja meillä on sellainen 8 henkilöä käsittävä kaaso-bestman-tiimi, varmuuden vuoksi, että eiköhän sillä poppoolla pärjätä ja saada paikka kuntoon.

Perjantaina on alustavasti ollut viimeinen ilmoittautumispäivä, sillä haluan olla mahdollisimman ajoissa esim paikkakorttien kanssa, etteivät ne sitten ole viimeisen viikon paniikinaihe. Mutta ilmoittautumisia on tulossa vielä lähempänä h-hetkeä, työvuorojen vuoksi.

To do-lista kutistuu ja kutistuu päivittäin. Tällä hetkellä tilanne on aika mukava:

Homma hanskassa/asia hoidossa:

– hääpaikka

– esteettömyystodistus

– vihkijä

– pitopalvelu ja menu (+ astiat, pöytäliinat ja servetit)

– vihkisormus

– valokuvaaja

– musiikki

– PA-laitteisto

– suurin osa koristeista

– karkkibuffetin purkit ja karkit

– osallistujalista

– morsiuskimppu, sulhasen viehe ja heittokimppu

– morsiuspuku

– smokki

Varattu:

– kampaaja + parturi

– rakennekynnet

Tilattu:

– juomat

– booliastiat

– ilmpallot

– pompomit

– alushame mekkoon

Uupuu:

– paikkakortit

– menu- ja ohjelmakortit

– vieraskirja

– juhlakengät

– sukkanauha

– hiuskoriste/huntu

– iltapalat, kakut ja kertakäyttöastiat

Vieläköhän tuosta puuttuu jotain olennaista, hmm? Pitkälti on sitten sitä käytännön järjestelyä.

Minulla on ihan pakkomielle saada häihin uusi hajuvesi. Rakastan Victor & Rolfin tuoksuja. Olen ostanut Rahkapurkinkannattelijalle pari purkkia ko. brändin Spicebombia ja itselläni ollut vastaavasti pari purnukkaa Flowerbombia. Nyt ihastuin ikihyviksi Victor & Rolfin BonBoniin. Sitä on muuten saatava! Sopivasti äitini on ollut nyt ulkomailla, joten jos hyvä tuuri käy, kotiin kantautuu tuliaispullo 😉

Kenkiä olen tutkaillut urakalla. Ärsyttävää, että niiden suhteen pitää miettiä käytännöllisyyttä. Plus eiväthän ne mekon alta näy. Mutta silti on pakko olla korkoa, blingiä ja jotkut päheät! Vielä ei ole vastaan tullut ihan presiis sellaisia, kuin haluaisin. Mutta eii nyt ihan kauhean kauan kehtaisi odotella!!

Koristeita olen sekä tilannut, että näpertänyt itse. Olen rekrytoinut läheiset keräilemään lasipurkkeja ja tuunannut niitä pitsiteipillä sun muilla tilpehööreillä. Niihin tulee sitten luonnonkukaa, kuohuviinipullon korkkeja ja ja… Katsotaan mitä keksii! Olen myös käynyt kaivelemassa kirpputoreja ja löytänyt ihania pitsiliinoja, vanhoja lusikoita, pulloja ja jonkun ikivanhan kakkulapion. Tosi tärkeitä hankintoja. Tietty.

Myös Ikeaan piti tottakai tehdä pari keikkaa ja sieltä kotiin hilattiin läjäpäin karahveja sekä kynttilöitä. Ja vähän tuikkukippoja. Olisi varmaan pitänyt kiikuttaa myös läjäpäin niitä hurjan edullisia lakanoita, joita ihmiset joissain hääblogeissa hehkuttaa. Mutta ää, kauhea silittäminen ja niistä näkyy läpi. Vuokraliinoilla mennään. Onhan tuota rahaa (not..)

Karkit tilasin netistä ja niitä tuli 12kg. Ja lisäksi kotona oli jo 1,5kg vaahtokarkkeja. Hups. Toiveenani oli, että meille ei jäisi hirmuista karkkiläjää, mutta tällä määrällä niin tulee epäilemättä käymään. Siis että niitä nameja jää. Ja siis juu, monien parjaama karkkibuffet tulee meidän häihimme. Ollaan niin WT. Monet häitä koluavat ovat siihen varmasti törmänneet, mutta varmaan yhtä monille se on ihan uusi juttu. Minusta ne ovat söpöjä ja karkkihiirenä popsin sieltä namusia oikein mielelläni. Näytti sitten rahvaanomaiselta tai  ei. Kieltämättä karkkeja intona valitessani ja häiden koristeita katsellessani, voisi hyvinkin luulla, että tässä järjestetään jotain tenavakekkereitä. Ei siis ihmekään, että sähköpostiinkin oli tullut raflaava viesti: ”Onneksi olkoon, Sinut on valittu pilttipiiriin!” No mutta tämäpä ihanaa…

IMG_0195[1]

IMG_0030[1]

Vaikka karkkibuffet-kokeeni näyttää aika vaaleanpunaiselta, ei häissä muuten tule olemaan pelkkää pinkkiä karnevaalia. Kunhan halusin sitä tuohon karkkibuffettiin, oli niin ihanan lälly väri. Muuten on sitten norsunluuta, valkoista, mustaa, ruskeaa, kultaa, hopeaa… Pronssia. Sinappia? No sitä ei sentäs. Mutta ei mitään yhtä teemaväriä, vaan vähän kaikenlaista. Vanhaa ja vanhalta näyttävää uutta. Olevinaan vähän vintage-rustic-romance-gangsteri-prohibition-gatsby-wtf-tyyppiset kemut siispä.

Vitsit miten kivaa. Vielä kun siitä ompelijan hellään huomaan jätetystä koltusta tulisi kelvollinen ja löytyisi joku hieno, jättimäinen rhinestone-pearls-tulle-birdcageveil-fascinator-juttu päähän töjöttämään, niin oispa hyvä! Mutta kyllä nämä asiat tästä lutviutuvat. Sitten kun vielä saisi loputkin härpylät ja pärpylät kotiin, mietittyä iltapalat, tulosteltua paikkakortit ja mietittyä jotain ohjelman tynkää, jos väki näyttää siltä että uni tulee ja jösses kun on tylsää…

Ihanaa, että häät tulevat. Ihanaa, että ne ovat kohta!!

Ja hei vähänkö siistiä, että joku tykkää musta niin paljon, että haluaa mun kanssa naimisiin!

PS. En tajua. Jotkut pitävät jo nyt blogia vuoden 2018 häistä. Juu, onhan se iso ja ihana päivä, mutta itse olisin henk.koht. kyllästynyt, jos olisin vuosikausia suunnitellut. Nyt on ollut tätä humua ihan sopivasti.

PPS. Facebookissa on pikku arvonta käynnissä! Voi voittaa proteiinipuddingia! Nam nam.

IMG_0041[1]

Missä luuraat häästressi?

Äääää.

Missä se häästressi oikein luuraa?

IMG_8440[1]

Kaikki kyselevät häästressistä tai kommentoivat sivulauseessa, että niin kun sulla on vielä se hirveä häästressi kaiken muun ohella. No, tietysti ihan positiivista, että näin ei todellisuudessa ole. Mutta kohta varmaan alan stressaamaan sitä, että häästressiä ei ole tullut vieläkään. Häihin alkaa olla kutakuinkin 2 kuukautta aikaa ja tässä sitä edelleen sluibaillaan ihan muina munamankeleina.

Alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen olo, että olenkohan nyt unohtanut jotain todella olennaista tai enkö ole vain tajunnut huomioida joitain asioita, kun sitä stressiä ei ole vielä päässyt syntymään. Bestmanitkin tuossa jo kyselivät, että joko tässä pitäisi alkaa yhdessä suunnittelemaan. Ai suunnittelemaan… Niin kuin mitä?

Mitä se voisi olla, mitä ei ole tullut huomioineeksi? Mistä kaikki stressaa? Mitä kaikki kuukausia häitä järjestelevät ihmiset oikein tekevät ja järjestelevät? Koristeita tilailen ja näpertelen koko ajan hipihiljaa. On vihkisormus, on hääpaikka. Pitopalvelu, vihkijä, musiikkilaitteistot, valokuvaaja. Miehelle asu. Kutsut on lähetetty. Häätili perustettu. On karkkia, purkkia, kylttiä…. Kohta on juhlajuomatkin.

kutsu

Että ei kai tässä sitten ole kuin kaikenlaisia käytännön järjestelyitä, joita tulee hoitaa. Mutta nehän ovat sitten lähempänä juhlia. Niin ja varmaan jonkinlainen plaseeraus yms. Eikä koristuksiakaan voi kaiketi liikaa olla. Mutta eipä stressiä niistäkään. Jos tuntuu, että itse tekemällä tulee liian hidasta suhrua, niin aina voi tilata. Löytyy paljon kaikkea mukavaa valmiiksi. Ja kun ei halua sellaista koristusta, joka on joka pöydässä identtinen, nin on kohtuullisen helppo somistuksia räveltää ja hakea pellolta jotain rehuja kuppeihin.

IMG_9042[1]

No joo, jos nyt jostain voisi hepulia kiskoa, niin puku. Hääpukuni saapui Suomeen ja vaatii vielä muokkaamista. Katsotaan, saako sille tehtyä ja mitä. Haluaisin kuitenkin, että puku olisi sellainen, josta minulla itselläni on todella VAU-olo. Nyt istuvuus ei ole sitä luokkaa, kuin pitäisi. Tuntuu, että omalle kropalle sopivia vaatteita onkin liki mahdoton löytää, ellei halua pukeutua pelkkään trikooseen. Nyt morsiuspukuni pussittaa vatsan kohdalta. Ilmeisesti jätetty tilaa sille, että morsio ahmii kaksin käsin suklaamunkkeja pahimpaan stressiinsä. Mutta kun itse aion vielä hieman kiristää kuntoa ennen häitä, ei tuo mekko tule ainakaan tuollaisenaan istumaan. Phuh. Perän kohdalta kyllä puristaa. Mutta pidetään peukkuja, että jotain tuolle voi tehdä ja kuroa sitä oikeista kohdista. Potentiaalinen kolttu on kuitenkin. Riskinotto sikäli kannatti. Vastaavanlainen puku maksaisi Suomessa uutena liki 1500e. Ja minulle se on yhden päivän mekosta liikaa. Vaikka nyt olisikin once in a lifetime-juttu. Mutta jos muu ei auta, kukkaronnyörejä täytyy vain raottaa. Koska kyllä se puku nyt sen verran tärkeä on. En halua missään kalastusverkolta näyttävässä koltussa astella yhtään mihinkään. 😀

Niin joo. Kengät ja se pirun hääohjelma!

Kun vain löytäisi edes yhden ohjelmanumeron, joka ei olisi ärsyttävä/nolo/vaivaannuttava/tylsä.