#0daysout!

Ah! Nyt on kyllä meneillään sellainen fitnessirmelien kulta-aika, ettei tosikaan! Toiset repivät hiuksia päästään fitnesshehkutuksen tursutessa ovista ja ikkunoista, kun taas toiset nauttivat täysin siemauksin syksyn kisakauden käynnistymisestä. Itse heräsin tänään jo klo 4.00 ja ensimmäinen ajatukseni oli: toivottavasti kisaajat saavat pidempään unta! Tänään on rankka päivä niille, joiden kisarypistys on vuorossa vasta illalla.

unnamed-2

Tänä viikonloppuna kilpaillaan siis Jyväskylässä SM-karsinnoiden merkeissä. Oma valmennettavani kilpailee tänään beginners-sarjassa, joten olen päässyt tänä vuonna niin lähelle kisatouhuamista, kuin on mahdollista ilman, että itse kilpailee. Aamulla tempaisin aamupalan jälkeen pumppailemaan olkapäitä salille ja siitä huristelin valmennettavani hotellihuoneelle tsekkaamaan kuntoa ja antamaan viime hetken ohjeistukset.
Kyllä se myönnettävä on, että oma kisakipinä on aina näin syksyllä ja myös keväisin kova ja huomaan, että laji kuumottelee taas korvien välissä samalla tavalla kuin vuosina 2011-2014. Mitään hätäisiä peliliikkeitä ei kuitenkaan ole, edelleenkään, tarpeen tehdä mitä tulee omaan henkilökohtaiseen kisaamispäätökseen. Nyt kun kisalava on kerran koettu, ei ole samanlaista hötkyä sinne päästä näitä kanankoipia näyttämään. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole se juttu, vaan ainoastaan yksi mauste ja checkpoint tavoitteellisesaa harrastamisessa. On myös oltava realisti siinä, että näin tatuoidulla keholla ei bikini sarjassa menestystä tule, olisin sitten miten hyvässä kunnossa vain. Kilpailuun siis valmistaudutaan vasta, kun tuntuu, että varteen on tarttunut jotain muutakin kuin hytisevää ja kun tuntuu siltä, että on taas sopiva aika ja paikka haastaa itseään lajin merkeissä. Sillä olihan se vaan mahtava kokemus!
On myös oltava tarkkana, milloin projektiin ryhtyy. Tällä hetkellä työ ja kouluttautuminen ovat ykkösprioriteettejani. Se näkyy ”toisinaan” kalenterissa todella täysinä viikkoina. Siksipä jo ihan perustreenaamiselle on otettava oma aikansa. Jo vain olisin pulassa, kun viikkoon pitäisi ynnätä aerobiset ja poseeraamiset kaiken muun ohelle. Ja täytyy myös sanoa, että projektiin olisi mukavampi lähteä, kun joku tuttu olisi samassa myllytyksessä. Kun viimeksi kilpailin, oli yksi parhaista asioista se yhdessä tekemisen meininki, tiivis tuki ja fitnessporukka, jonka kanssa treenattiin ja poseerattiin. Mahtavia aamulenkkejä ja reissuja!
Sitä hetkeä odotellessa on vain syytä ihailla muiden tekemää kovaa työtä, nauttia tästä hurmoksesta ja tsempata omaa tyttöä lavalle!
Miten meillä sitten on mennyt, lähdetäänkö tässä tavoittelemaan kultaa? Häviämään ei olla lähdössä, mutta sijoituksen suhteen meillä ei ole erityisiä tavoitteita. Uskon, että kolmen kärki beginnersissäkin on melko kova ja kireässä kunnossa ja siihen on vielä hieman matkaa. Tiivistymistä on tapahtunut tavoitteiden mukaan ja kisapaino on saavutettu, mutta lyhyen tavoitteellisen salitreenihistorian  vuoksi ylä-ja alavartalossa on epätasapainoa, jota ei vielä saatu tämän projektin aikana kohdalleen.  Yläkroppa alkoi kuivua heti dieetin alussa, eikä ole suostunut hidastamaan tahtia. Tankkaus menee herkästi olkapäihin ja hauiksiin. Alakroppa puolestaan on helposti nesteytyvää sorttia, eikä ole auliisti luovuttanut rasvavarantoja. Tulevaisuudessa lihastalkoot jatkuvat ja ensimmäinen dieetti on antanut hyvin osviittaa kropan toiminnasta. Vaikka kunto ei riittäisi kärkeen, uskon, että olemme molemmat tyytyväisiä päivään. Paino on tavoitteessa, homma on sujunut pienistä sairaateluista ja kovista yövuoroputkusta huolimatta hyvin. Myös viimeistelyt näyttävät toimineen hyvin ja takareisi näyttäytyi. Viikossa on tullut todella hyviä muutoksia. Paketti näyttää sopusuhtaiselta. Joten nyt voi nauttia hyvällä mielellä tehdystä työstä!
unnamed-3
Itseäni harmittaa, että en pääse kisoihin livenä seuraamaan ja huoltelemaan, koska olen menossa häihin. Pitänee siis vessassa roplata tuloksia puhelimesta ja päivystää Body-lehden sivua kirkossa.
Ihanaa päivää kaikki kilpailijat ja kisafiilistelijät! Nyt on aika nauttia! Olkaa läsnä, olkaa ylpeitä itsestänne, älkääkä heittäkö (siskoni sanoin) ”kankkua kaivoon” jos ei ensimmäinen kisakokemus johda kultapystiin!
 biksut

 Millan ja minun kisavalmennusprojektista voit lukea lisää täältä! http://fitever.fitfashion.fi/2016/08/13/fitnessvalmentajaksi-ihan-tuosta-noin-vaan/

Pylly syynissä yli vuoden tauon jälkeen + Nu3 arvonta !

Yhteistyössä. Nu3

Toivottavasti kaikki eivät lue otsikkoa väärin, kuten minä. Koko ajan olen lukevinani, että pylly syylissä. Hyi! Onneksi ei!

IMG_3694[1]

”Näytä sun etuasento. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Ota vielä taka-asento.”

Näissä merkeissä vietin sunnuntain: tehden haparoivia poseerauksia pitkän tauon jälkeen. Käväisin nimittäin kuntotsekissä uudella valmentajalla. Iik.

Voi pojat. Se se oli jännittävää. Jännitystä olisi voinut lieventää se, että olisin a)harjoitellut poseerauksia viime aikoina b) treenannut ahkerasti edeltävät viikot c) jättänyt leffakarkit ja sämpylät popsimatta edellisinä päivinä. Asiaa ei juuri helpottanut 4.5h bussimatka. Tunsin olevani paisunut, kuin simassa lillinyt rusina. Ja asentoihin kääntyminen tuntui niin epäluontevalta.  Ihan kuin olisi yrittänyt vääntää kampelaa asanoihin. Enhän minä enää osannut edes kunnolla pyllistää! Ja se jos mikä on elämän tärkeimpiä taitoja. Ei auta, kuin palata harjoitusten pariin ja tunkea taas pyllyä niin pitkälle taakse kuin menee.

Asianmukaiset leffanamit.
Asianmukaiset leffanamit.

Oli miten oli. Päivä oli oikein mukava, vaikka vietinkin maamme pääkaupungissa hurjat 2 tuntia. 9e tarjousvuoro Helsinkiin oli halpa, mutta pitkä. Toisaalta, ei se kyllä mitään haitannut. Sain omaa aikaa. Mutustelin eväitä, suunnittelin tulevaa viikkoa ja nukuin. Nukahtelin vähän väliä ja heräilin kuolavana pitkin poskea vain nukahtaakseni uudelleen. Lihakset tuntuivat niin painavilta ja pää raskaalta. Olisin voinut nukkua kauemminkin!

11.50 olin viimein perillä. Tapaaminen klo 12:00 paikassa, jonka osoite ei sanonut minulle juuri mitään. Hyvä veto, Eveliina. Minne ihmeeseen pitää mennä? Koikkelehdin sateessa ihan väärään suuntaan, pyörin ympyrää. Yritin saada jotain tolkkua iPhonen navigaattorista, mutta huonolla menestyksellä. Paikalliselta rouvalta sain vinkkejä, mihin ottaa suuntima ja lähdin kipittämään tulipalokiireellä paikkaan x. Pari minuuttia myöhässä saavuin salin edustalle, missä minua odottelikin hymyilevä lippispää. Kättelimme ja minä puhua pälpätin kaiken mahdollisen matkasta ja eksymisestäni siinä muutaman minuutin matkanteon aikana, mikä meni ulko-ovilta salin aulaan. Ensivaikutelma on aina tärkeä. Loin varmaan kuvan, että olen puheripulinen hullu Keski-Suomesta. That’s me.

Papatus sen kun jatkui, kun sain vapaan sanan ja pääsin puhumaan suosikkiaiheestani, eli tietenkin itsestäni! Siinä sitten tulikin joristua kaikenlaista mahdollista omista vavhvuuksista ja heikkouksista ja toiveista ja tavoitteista. Käytiin hieman läpi ruokailua ja treenipuolta ja höpöteltiin yleisiä lajin linjauksesta. Sitten olikin aika vaihtaa vaatetusta ja pyörähdellä muutama kerta ympäri poseerausten merkeissä.

Asentoihin sain heti hyviä korjauksia ja huomioita. Kokeiltiin paria erilaista etuasentoa. Niistä sitten valitaan se, kumpi luontevammalta tuntuu. Mielestäni oli hyvin sanottu, että esiintyminen ja asennot lähtevät minusta itsestäni ja luontevuus on tärkeintä. Hyvä muistutus. Poseeraukset olivat ihan ok, muutamia asioita pitää huomioida. Suurin haasteeni on varmasti  edelleen kävely, asentojen vaihdot ja ylipäätään se esiintyminen. Mikäs siinä, jos paikallaan saisi vain kökkiä selkä notkolla ja tarakka tyrkyllä. Mutta mukavia haasteita, ei muuta kuin treeniä treeniä! Uudet korkokengät vain kotiin ja sitten klipetiklopeti  klopsis.

Kunnosta sain realistista palautetta. Positiivista oli, etteivät kanankoipeni ole niin katastrofaalisessa jamassa, kuin itse ajattelen, mutta niihin tarvitaan toki lisää muotoa ja erottuvuutta. Pakaraa oli hyvin. Olkapäät nousivat tällä hetkellä kehitystarpeessa muiden ruhonosien ohi, mutta tasaisesti on hyvä saada  muotoa ja tiiviyttä kaikkialle. Kaiken kaikkiaan palaute oli: ”Rasvaa on, olkapäihin lisää pyöreyttä, jalkoja vähän lisää. Mut joo-o. Ihan on hyvä kunto.” Jee, oon ihan hyvässä kunnossa. Se riitti nostamaan minun mieltäni. Siitä lähdetään sitten rakentelemaan.

IMG_3670[1]

Kuntotsekin jälkeen olo oli hyvin varma. Tämän henkilön kanssa tulee juttuun. Jämpti, rehellinen, sanoo mitä ajattelee. Ei lähde kertomaan asioita, joita ehkä haluaisin kuulla, vaan asiat niin kuin hän ne itse näkee. Jes, hyvä tämä. Varmasti tulee olemaan tiukkaa treeniä ja esiintymisen viilaamista luvassa, en epäile  lainkaan. Innolla odotan, että valmennussuhde tästä syvenee ja päästään kunnolla hommaan kiinni.

Kotiläksyksi sain ruokapäiväkirjan  täyttämistä ja treeniraportin tekemistä. Näillä mennään. Innolla odotan, millaista treeniohjelmaa sieltä tulee. Olkapäät tulevat saamaan kovaa kyytiä, se on varma!

Lopuksi vielä pientä arvontaa! Ennen kuin pulisen lisää valmentajastani, voisitte te lukijat hyvät, arvata kuka kyseessä on! Oikein vastaava henkilö voi voittaa NU3-tuotteita. Mm. * NU3-acerolaa ja moringaa vitaamiinilisiksi syksyyn. Mukaan laitan pienen bonusyllätyksen! Jos kukaan ei arvaa, arvon palkinnon kaikkien arvuuttelijoiden kesken! Jee. Ei olekaan aikoihin ollut arvontoja. Vastausaikaa keskiviikkoon,  12.11.!

IMG_3711[1]

Mutta niin, tässä sitä taas ollaan. Paluu fitnesstörpöksi on alkanut. O ou. Pahoittelen tulevia kuvia puurosta, parsakaalista ja pyllystä.

IMG_3716[1]

*Acerola on kirsikan tapainen trooppinen hedelmä. Acerola-jauheessa on hurjasti C-vitamiinia. Sopii siis mainioksi lisäksi esim smoothieen.

*Moringa on ravinnerikas viherjauhe. Hyvät pitoisuudet mm. A-, B1-, B2-, C-, ja E-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia.