#10daysout

Aamu alkoi tänään todella väsyneissä tunnelmissa klo 4.17. Hieman siinä vielä torkuin ja 5.40 nousin aamulenkille. Ruho piti käydä tonkimassa ylös peiton alta. Onneksi ei vielä satanut, niin suuremmilta kiljumisilta säästyttiin.

Tilanteeseen millään tapaa liittymätön kesäisen kupliva kuva
Tilanteeseen millään tapaa liittymätön kesäisen kupliva kuva

Noin 50min talsiminen kevyessä sateessa ei piristänyt yhtään! Yhyy. Vaikka tavallisesti lenkeiltä kotiutuu täynnä virtaa. Nyt tuo matalapaine ja harmaa sää tuntuivat vievän viimeisetkin voimanrippeet. Valivalivali. Mutta eihän tämä sää nyt ole mistään kotoisin. Pah! Teinpä sitten jotain todella poikkeuksellista ja kömmin takaisin sänkyyn aamupalan jälkeen! Minä! Nukkumaan! Uudelleen! Huhhuh. Eikä tarvinnut tuutulauluja paljon jollotella, kun uni tuli melkein saman tien. 1,5h lisäunta ei tuntunut yhtään hullummalta. Olisin nukkunut varmaan puolille päivin, ellei olisi ollut sovittua menoa. Harkitsen tekeväni tämän joskus uudelleen…

Mutta että minkästyyppistä menoa! No elikkäs! (niin ärsyttävä ilmaisu, että oli pakko käyttää) Häämekon viimeinen sovittaminen kaventamisten ja kiristämisten ja muokkauksien jälkeen. Nyt sain sen kotiin hipelöitäväksi ja fiilisteltäväksi. Hassua kyllä, mekko ei ole lopulta aiheuttanut mitään aivan älyttömiä kriisejä, vaikka näin myöhäiseksi sen valmistuminen venyikin. Jos siitä ei olisi tullut hyvää, niin pokalla vain vihittäväksi. Kaikki ovat kuitenkin sellaisessa tunnevyöryssä (uskaltaisin väittää) että minulla varmaan voisi olla perunasäkki päällä. Ja kun parit lasilliset kuohuvaa, niin ai että kun morsian on se päivän kaunein kukkanen vaikka olisikin millainen paisenaama. Mutta tietysti positiivista, että mekko päällä tuli hyvä fiilis ja nyt oli jopa olo että jee ja vau!

Puhelin tuossa aiemmin, että tsekkaillaan valmennuskuvioita uudelleen kesällä ja paljon tuleekin kyselyä kisasuunnitelmista, tiimistä sun muusta.  Edelleenkään ei ole mitään hurjaa fitnesspaloa, joten en usko, että valmennusta tulen ottamaan toistaiseksi. Ei ole nyt sitä fiilistä, joka saa ponnistelemaan kaikkensa ja tähtäämään tiettyyn kuntoon. Lähinnä tällä hetkellä skippaan kaikkien kuntokuvien katselemiset ja dieettihölinät ja tutkin ennemmin kakkuja ja häätilpehöörejä. Yllätys! Mutta olen myös huomannut, että fitnesskisa-pulinat kiinnostavat vain silloin, kun on itse siinä samanlaisessa huumassa ja on palo tehdä. Muuten ne jutut tuntuvat herkästi melko koomisilta, jos niistä tehdään yhtään numeroa ja taivastellaan sitä, että tuli syötyä offilla kolme mansikkaa ohi ruokavalion. Järkevällä tavalla on toki aina mielenkiintoista ja kivaa keskustella treeneistä, mutta muiden muka-nesteisten kuntojen päivittelemiset eivät kyllä kiinnosta. Ihan tarpeeksi saa tämän oman kropan kanssa kriiseillä niistä mukamas näkyvistä turvotuksista ja nesteilyistä. Ja jotkut ruokavalioiden kalorit… Tiedän aika monta mielenkiintoisempaakin aihetta, joista keskustella. Vaikka kvanttimekaniikan suhde luumukiisseliin. Tai sokerileipominen.

Mutta tämä on tätä. Kuuluisassa fitnesskuplassa varmasti jokainen lajin harrastaja piipahtaa ja viihtyy x-määrän aikaa. Ja kisaprepin aikana on tärkeää, ainakin itselleni, että ympärillä on samanhenkistä porukkaa jakamassa kokemuksia ja taivastelemassa niitä milloin nesteisiä ja milloin kireitä alaraajoja ja mahoja. Siellä kuplanpullerossa viihtyi itsekin oikein mielellään sen reilun vuoden verran. Mutta on ehkä kuitenkin mukavampaa uittaa siellä vain nilkkaa ja pysytellä muuten ulkona. Koko päätä ei ainakaan viitsi sinne tunkea enää. Olen ehkä ihan tarpeeksi rasittava ja yksitoikkoinen ilman jatkuvaa fitnessjauhantaakin. Kohtuus, kohtuus… Se helposti itseltä unohtuu, kun jokin asia kiinnostaa!

IMG_0989[1]

Nyt olen kuitenkin autuaasti vielä täällä hääkuplassa jos nyt kenellekään ei nyt ole jo tullut selväksi. Hah. Mutta kuitenkin. Sen kuplan läpi maailma näyttäytyy vaaleanpunaisena, rakkaudentäyteisenä ja siirappi tirskuu jokaisesta rakosesta. Mutta hei kai nyt. Olen neiti enää reilun viikon verran! Se on muuten vähän se! Tätä kirjoittaessa oikein kouraisi mahasta. Iiik! Joten ei siis ihmekään, että bloggailut ja kaikki on vähän takunnut. Ei minulla oikein ole mitään muuta mielessä ja näppäimistöllekin karkaa vain tätä meidän häät-liipalaapaa. Vaikkakaan en silti myönnä olevani mikään totaalihäähörhö tai bridezilla.

Mutta miten tässä olisikaan aikaa miettiä valmentautumisia ja kisaamisia sun muita. Tämä häihin valmistautuminenhan on aivan kuin kisapreppiä. Samalla tavalla sitä laskee päiviä, jännittää, intoilee, suunnittelee, fiilistelee ja tutkii itseään peilistä, että miltä se kroppa näyttää ja kehtaako sitä survoa mekkoon. Mekon sovitukset ovat olleet kuin kuntotsekkejä, joita ennen ei viitsi vetää hommaa ihan läskiksi, että mahtuu kolttuun.

Kuvissa haluaa näyttää hyvältä, ja mielellään toki muutenkin, joten ruokavalio pidetään mahdollisimman puhtaana. Paljon vettä, liikkuvuusharjoituksia että voi pönöttää yliryhdikkäänä kuvissa eikä lösötä kuin mätisäkki. Treeniä painetaan tavoite tiukasti mielessä hyvällä draivilla… Poseerauksia en ole vielä harjoitellut. Voisin tietysti aloittaa jokapäiväiset duckface-treenit. Pyllistellä ei kuulemma häissä tarvitse.

Mikä on erityisesti ihan samanlaista kuin kisadieetillä on se, miten paljon käytän aikaa reseptien tutkimiseen. Ja ylipäätään leipomiseen! Pitäähän häissä olla kakkua sen seitsemää (yhdeksää) sorttia. Ja tietenkin lusikkaleivät. Ja iltapalat ja ja… Pitäisiköhän huolestua, että näen unta pikkuleipien leipomisesta? Pitäisi ehkä tehdä jotain sille pahalle tavalle, että iltaisin ennen nukkumaanmenoa silmäilen Kinuskikissan sivua ja Ullanunelmia, googlettelen erilaisia suolapalasia ja suunnittelen, Kunnon martta.

pikl

Ei voi ainakaan väittää, etteikö olisi tässä törpössä ehtaa vaimoainesta, kun leivoin ihan omin tahmatassuin sokerikakkupohjan. Tuli tätimäinen olo. Aiemmin olen keskittynyt vain juustokakkuihin ja tuulihattuihin. Kohta aloitan virkkaamisen ja postimerkkeilyn. Vai onko postimerkkeily liian miehekäs harrastus? Ei kai se ole. Sitten voisin päteä sillä, että minulla on P.E Svinhufvud-merkki vuodelta 1931.

Mutta fitnesstörppöilystä on oma hyötynsä tässä marttahenkisessä touhussa. Osaan ainakin nykyään erotella valkuaiset ja keltuaiset eri näppärästi toisistaan.

 

Fitness ei sovi kenellekään!

Kaikkihan sen jo tietävät, että fitness-ihmiset ovat vinksahtaneitä lälläreitä, joista ei ole mihinkään. Itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, narsisteja, syömishäiriöisiä ja imbesillejä tyhjäntoimittajia koko sakki. Monet onneksi ymmärtävät jättää tämän täysin turhanpäiväisen, myötähäpeää herättävän harrastuksen sikseen, mutta ihan jokaiselle suomalaiselle ei vielä ole selvää, kenelle kaikille tämä laji ei sovi. Tässä vielä muutama esimerkki siitä, kenelle tämä laji ei sovi:

Fitness ei sovi merimakkaroille. Vaikka merimakkarat ovat kiinnostavan näköisiä eliöitä, niiden fysiikka sopii huonosti mihinkään bodylajiin.

lataus (5)

IFBB-fitness ei sovi dopingin käyttäjille. ATD pyytää silloin tällöin pissiä purkkiin ja jos sieltä paljastuu WADAn kieltämiä aiheita, lähtee pois pystit ja kunnia. Ja jää tilalle häpeä ja mielipaha. Soo soo!

Doping-anabole-Steroide-ja-oder-nein

Fitness ei sovi ihmisille, jotka inhoavat kuntosaliharjoittelua. Fitness-urheilu on siitä tylsää, että siihen kuuluu aika olennaisesti kehonmuokkaaminen painoilla. Hyvät taidot shakinpeluussa, eivät ole järin olennainen asia.

NO HÖ!!!!!
NO HÖ!!!!!

Fitness ei sovi koirallisille. Koiran kanssa on mahdotonta toteuttaa tasavauhtisia aamuaerobisia ilman jatkuvaa pissojen ja kakkojen nuuhkuttelutaukoa. Tällöin rasva-aineenvaihdunta häiriintyy. Koiranruoat ovat myös liian suuri houkutus dieetillä, sillä ne tuoksuvat paremmalta kuin eväsrasiassa muhjaantuneet parsakaali ja valkuaiset.

http://www.funnyfacespictures.net/pictures/dog_jump.htm
http://www.funnyfacespictures.net/pictures/dog_jump.htm

Fitness ei sovi sinkuille. Sinkuilla ei ole ketään, joka voisi tuoda kaupasta lisää munia, pestä likaisia treenivaatteita tai kuunnella jatkuvaa jorinaa ruokailuista. Kun ei sitä koiraakaan voisi olla, pitäisi marmattaa seinille siitä, että etureidet eivät kasva, kana on niin kallista ja MITÄÄN EI TAPAHDU ja dieetillä on rankkaa. Yhyy.

images

Fitness ei sovi parisuhteessa eläville. Parisuhteen toinen osapuoli joutuu pesemään kiireisen fitnesseliön pyykkejä, haistelemaan ällöttäviä munapieruja, sietämään tankkauspäivänä turpeaa ja hiilaripöhnäistä puolisoa, katselemaan dieettikiukutteluja ja kuuntelemaan jorinaa ruoka-aineista, niistä surkeista mitättömistä etureisistä ja siitä että MITÄÄN EI TAPAHDU ja dieetillä on rankkaa. Tupla yhyy. Koska on enemmän korvia kuuntelemassa.

keep-calm-and-no-relationship

Fitness ei sovi opiskelijoille. Opinnot keskeytyvät kun tavoitteena on fitness-ammattilaisuus, Kelan tuet menevät kanaan ja proteiinijauheisiin ja opiskelija-asuntolasta tulee häätö, kun kananmunankäry leijailee rappuun.

IMG_1282

Fitness ei sovi naisille. Naisilta lähtee dieetillä tissit ja pyllyt ja offilla ne muistuttavat miehiä ja syövät hirveästi ja ai niin muistinhan jo sanoa, muistuttavat miehiä! Ja tarkkailevat itseään vielä enemmän kuin ennen ja nillittävät joka asiasta ja saavat varsinkin dieetillä itkukohtauksia.

Fitness ei sovi miehille. Miehet käyttävät kuitenkin steroideja ja sitten niiden pipuleista tulee pieniä katkarapuja ja niiden mahoista tulee pinkeitä. Syöminen maksaa niin paljon, että niillä ei ole varaa asuntoon. Ja sitten ne tarkkailevat itseään kuin naiset.

shrimp-facts-intro

Fitness ei sovi marsuharrastajille. Fitness-urheilulla on hyvin vähän tekemistä marsujen kanssa. Vaikka marsujen ruokavalio muistuttaa osimoilleen bikini fitness-kilpailijan ruokavaliota, ovat treenimetodit esim marsuagilityssa ja bikini fitnessissä erilaiset.

lataus (6)

Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Lista on aika pitkä, kun alkaa tosissaan miettiä! Jokaisella on taatusti jokin ominaisuus, joka ei sovi lajiin. Ja oikeastaan, eihän laji sovi kenellekään, kun kaikkien pitää olla luonnottomassa kunnossa. On siinäkin!!

Minun ei toki tulisi kommentoida mitään fitnessiin liittyvää, olenhan osallistunut vain yksiin perähikiällä pidettyihin kisoihin, joissa kompuroin kuin kolmijalkainen hevonen puusavotassa. Mutta mielestäni jokainen voi itse selvittää sopiiko fitness omaan elämään vai ei. Ei se ole kaikkien juttu, eikä sen sitä tarvitsekaan olla. Ei kenenkään pitäisi suomiintua siitä, että joku tuumailee, että hänen mielestään fitness ei toiminut hänen omassa elämässään muuttujien y ja x kanssa. Ei kuitenkaan pitäisi myöskään julistaa, etteikö fitness koskaan missään olosuhteissa toimisi muuttujien y ja x kanssa.

Joillekin fitness on todella kokonaisvaltainen asia, joka asettaa elämälle raamit. Jos harrastetaan fitnessiä, niin sitten eletään juuri näin eikä muuta tehdä/nähdä/koeta. Harvoin se kuitenkaan kestää määräänsä kauempaa niin voimakkaana euforiana, jos hurahtaminen edes sellaisena esiintyy. Harrastus arkistuu ja siitä tulee yhtä tavanomaista kuin röpörieskan pyörittely Martta-yhdistyksen kokkikursseilla. On hyvinkin mahdollista, että silloin kun fitness-euforiasta lipuu takaisin arkiseen elämään iskee  suuri ahaa-elämys (ellei sitten koe tyhjyyttä tai kärsi liiallisesta glitteristä aiheutuvista näköoireista) Mutta silloin sitä näkee selkeästi, miten on elänyt vain ne fitness-laput silmillä.  Onhan se aika avartavaa. Nolostuttavaakin. Mutta tulipahan kouhkattua vuosi pari! Se se ahaa-elämys yleensä tapahtuu vasta, kun humun on itse kokenut ja kylliksi siitä ammentanut!

800_3048

Ennen kuin kisalavoilla kävin pyllyäni tutisuttamassa, fitness oli mielessä oikeasti sen 24/7. En vain osannut ajatella muuta kuin sitä itseään. Ruokaa, treeniä, kellonaikoja, optimaalisia ravintoaineita optimaalisiin aikaan, kataboliaa, anaboliaa, hulabalopapapapaa… Halusin vain päästä lavalle ja kokea dieetin ja kaiken siihen liittyvän. Nyt se on koettu ja into kilpailla ja olla parempi on edelleen suuri. Ehkä jopa suurempi. Mieli on kuitenkin rauhallinen. Siellä ei koko ajan kalva tuo jäytävä fitnesskutka.

Fitness ei varmasti sovi minulle. Tai minä en sovi fitness-urheilulle. Mutta who cares! Oli elämäni fitness-elämää tai ei, se ei koostu asioista, joista en pidä. En noudata tiettyjä rutiineja vasten tahtoani tai syö terveellistä, ehkä jopa askeettistakin ruokaa vastentahtoisesti. En treenaa, koska on pakko tehdä niin. Elän näin, koska haluan ja voin hyvin juuri näin. En mieti jatkuvasti ruokia ja treenejä tai stressaa, jos eväät unohtuivat. Katson mitä tällä rennolla oman fiiliksen ja innon mukaan tekemisellä saadaan aikaan. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, vaikka tähtäisi korkeammalle kuin tällainen amatööripuuhastelija.

IMG_1365[1]

Puuhailkoot jokainen juuri sellaisia asioita, jotka huvittavat. Rahat voi käyttää joka kuukausi uusiin vaatteisiin tai niillä voi maksaa valmennuksen. Kisabikineihin voi käyttää tonnin tai ostaa ne käytettynä. Parsakaalia voi syödä tai olla syömättä. Jokainen varmaan tietää itse parhaiten, millaista elämää haluaa elää, mihin aikansa, energiansa ja rahansa syynätä. Jos ei vielä, niin ainakin joku päivä!