Ihan tavallinen perjantaipäivä (ilman ihan tavallisia naisten puuvillaisia alushousuja)

Olisin halunnut jostain syystä käyttää otsikossa sanaa normipäivä, mutta mieleeni tulee vain Asteen ruudulliset shortsit ja Kummelin sketsi. Haudataan siis se. Tämähän on huomattavasti raflaavampi! Joskin täyttä lööperiä. Totta maarhan minulla oli housut jalassani, vaikka kerrankos sitä on salille kommandona eksynytkin. Ja ps. viittaus ihan tavallisista puuvillaisista alushousuista liittyy tähän

Viime viikolla kuvailin siis ihan_tavallista päivääni, jotta saisin pitkästä aikaa tehtyä sellaisen ”päivä kanssani” kirjoituksen. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi, sillä jos muistan oikein, olen tehnyt tällaisen tasan kerran… Ja kun nyt tarkastin, niin kyllä vain. Tämä  tapahtui herran vuonna 2013. Voit lukea sen täällä, jos olet mahdottoman tylsistynyt elämääsi. Tai suus tuolla –> Kuvaile päivääsi !/ Ehkä siis lienee hyvä hetki sukeltaa, tai ainakin kurkistaa, vuoden 2016 perjantaipäivään. Koska onhan se nyt perinjuurin tärkeää teidänkin tietää, mitä minä teen silloin, kun en marise täällä. Uhkailin, että perjantaipostaukseni sisältäisi vain kuvia ja tarinoita siitä, kun keittelen kananmunia, mutta onneksi sain päivääni muutakin sisältöä kuin munaa! Ja mitä – ihan viaton juttu, kuten Lidlin paistopisteen mainoskin.

Kuvaaja: Maria Ahokas
Kuvaaja: Maria Ahokas

Mutta tässä siis teille jo viime viikkoinen perjantaini! Tämä meneillään oleva perjantaikaan ei juuri poikkea sisällöltään edellisestä. Ainakin veikkaisin näin. Lienen paraikaakin työntouhussa. Kiitos ajastettujen postausten! Saatan olla vaikka Bahamalla siemailemassa drinkkiä kookospähkinästä.

Vaikka homma menikin vähän lätyksi kuvaamisen osalta, minä kyllä aloitin tämän viime viikkoisen päiväprojektini huikealla tarmolla. Olin kamera ojossa ikuistamassa perusperjantaitani jo heti klo 06.00 korvilla. Aina kun rahkapurkinkannattelijan silmä vältti, näpsin itsestäni turhanpäiväisiä selfieitä ja naamanvääntelykuvia. Aamuisena murahtelevana mörrimöykkynä en välttämättä kykene kommunikoimaan, kuten normaalit kaksiraajaiset homo sapiensit, joten en olisi välttämättä voinut kertoa mitä teen. Tulen kyllä aamuisinkin hyvin toimeen mm. etanoiden ja kastematojen kanssa, sillä  jaamme hyvin samankaltaisia intressejä ja ajatuksia maailmanmenosta.

Siinä kastematomaisessa mielentilassani minä kuitenkin saan sotkettua itselleni proteiinilätyn. Yksi kokonainen muna, läjä valkuaisia, roima lusikallinen Sportlifen proteiinivanukasta, suolaa, luomukanelia, kardemummaa… No vettä toki tilkkanen. C-vitamiiniporetabletti lasiin suhisemaan ja juoma kitusiin, ennen kuin tabletti on kunnolla liuennut. Hyi. Pahaa. Kookosöljyä pannulle, pakkasesta huolettomasti jäisiä marjoja lautaselle, vähän banaania ja pähkinää kylkeen ja pöperöt naamariin.

IMG_1466[1]

Juoksujalkaa koiran kanssa ulos. Ruho on maailman nihkein aamuherääjä, mutta ulkona salamannopea pikakilpuri, kun puhutaan aikaisesta aamu-ulkoilusta. Se tekee tarpeensa ennen kuin olen ehtinyt orientoitua siihen tosiasiaan, että olemme ulkona, ja vetää sisälle pienen puskutraktorin lailla. Pikainen tassujen kuivaus, rapsuttelut ja mummon peittely takaisin sänkyyn. Ilman asianmukaisia lässytyksiä ja rapsutuksia ei voi poistua. Ja mummolla tarkoitan siis edelleen Ruhoa. Meillä ei ainakaan vielä asu yhtään ihmismummoa, joka pitäisi työpäivän ajaksi teljetä kotiin.

IMG_5382[1]

Tulipalokiireellä autolle, penkinlämmitin kutoselle, radio soimaan ja reilu 20min kurvailu vesisateessa kohti määränpäätä A.  20 min aikana poden tieraivoa mainosten takia ja vaihtelen kanavia harva se hetki. ”MESTARILEIPURI OOOOOONNNNNNN!!!” ARGH! ”Helppo katsastus! No helppo katastus!!” ”Pullat pystyynh… Ei enää naurata. Kun olen päässyt paraatipaikalle, eli työharjoittelupaikalleni, tungen eväät jääkaappin ja napsautan koneen auki. Mielentilani on jo melkoisen ZEN. Suunnittelen tulevan viikon aikataulut, teen edellispäivän asiakkaiden kirjaamiset ja nuhjaan rakenteisen kirjaamisen parissa melko pitkään. Perjantaisin minulla ei ole omia neurologisia asiakkaita, joten ängen seuraamaan muita asiakastilanteita. Suurin osa on tänään tuki- ja liikuntaelinvaivaisia. Passaa minulle!

IMG_5395[1]
Mojovat silmäpussit!

Klo 12 on viimein lounasaika ja vatsani onkin huudellut jo hyvän tovin, että murkinaa pitäisi saada. Toisinaan aamupäivisin hävettää ohjata tai käsitellä asiakkaita, kun vatsani mörisee niin vaativana. Kerran ohjatessani näkövammaiselle asiakkaalleni ääniharjoitteita, hän paikansi minut mahani murinan takia. Siinä ei triangelia tarvittu! Ruokana kasviksia, cashew-pähkinöitä, kanaa ja omenaa.

IMG_5394[1]

Lounastauolla mieleeni tulee, että niin tosiaan. Olisin voinut kirjoittaa tästä perjantaista jo etukäteen, sillä kaikki vuoden 2016 perjantait ovat olleet enemmän tai vähemmän samanlaisia. Poikkeuksen taitaa tehdä vain vuoden kaksi ensimmäistä perjantaita, sillä en ollut iltavuorossa. Niin ja tokihan eroja on varmasti myös päivieni ruokavaliossa (not so much) päivän lookissa (tuskin) ja päivän asussa (juueiole). Eli nyt kun minä tämän yhden päiväpostauksen teen, voitte joka perjantai ajatella, että minä täällä teen ihan juuri presiis samoja asioita samanlaisella tukalla ja samoissa vaatteissa ja samalla naamalla, kuin aina muinakin perjantaina. Tuokoot se teille voimaa jaksaa viikon viimeistä aherruspäivää (joka se hyvin harvoin on…)

Iltapäivä kuluu koneella kökkien. Hörppään pikaisen välipalan, jatkan kirjaamisia ja ennen kuin huomaankaan, on klo 15.20 ja minun on taas aika lähteä tulipalokiireellä matkaan ja kurvata paikkaan B, eli vakituiseen työpaikkaani, jossa olen kaupustellut viiniä jo reilut 5 vuotta. Olen työpaikan pihassa nipinnapin 15.50 ja säntään vaihtamaan jumppatamineet ja Niken lenkkarit kauluspaitaan, sukkahousuihin, mekkoon ja villatakkiin. Vähän kuulikiiltoa ja letti ojennukseen ja ei kun jatkamaan hommia.

IMG_5396[1]

Pari tuntia työvuoron aloittamisesta nälkä huutaa taas hullun lailla. Huomaan, että olen jättänyt päivälliseni töihin. Tyypillistä. Aina jotain unohtuu. Joku päivä se on varmaan oma pää. Onneksi työpaikan jääkaapissa on rahkaa, pilttiä, omenaa ja kaapissani hieman pähkinöitä. Niillä saan pahimman nälän kuriin.

IMG_5401[1]

Työvuoro menee yllättävän nopeasti, koska alkava viikonloppu kutittaa mieltä. Asiakkaita riittää mukavasti ja ihmiset ovat hyväntuulisia. Ja niin olen itsekin. Ihme ja kyllä energiaa riittää mukavasti! Pian vuoro onkin ohi ja saan pukea jumppavaatteet takaisin. Muistan, että pitää vielä käydä kaupassa ja lähden ilman ostoslistaa hortoilemaan marketin puolelle.

IMG_5400[1]

Olen kotona JO 20.45 – vau! Ja kotoa olen lähtenyt jo ennen klo 07. Mieli hurisee levottomana ja on vaikeuksia rentoutua. Tekisi mieli lähteä salille! Tai lenkille! Karistan kuitenkin levottomat treeniajatukset mielestäni ja ryhdyn leipomaan. Kasvispizzaa lauantaisille vieraille, juustokakkua, nutellabrownieseja… Ja tokihan kaikkea piti tekovaiheessa maistella niin, että mahaan sattuu. Melkein menen jo nukkumaan, mutta pää on sitä mieltä, että blogiin on pakko päästä tilittämään! Nappaan iltapalan ja kupillisen teetä mukaani, pukeudun liian isoon OnePiece-haalariin ja kirjoitan. Nukkumaanmennessä tutkin kakkureseptejä ja haaveilen erilaisista kakunkoristeista. 
IMG_5414[1]

Ja siinäpä se perjantai sitten hurahtikin! Treenata en ehtinyt, mutta askeleita tuli päivän aikana liki 20 000 ja olin paljon pystyasennossakin, vaikka myös näyttöpäätteellä kökkimistä oli tavallista enemmän.

Pylly syynissä yli vuoden tauon jälkeen + Nu3 arvonta !

Yhteistyössä. Nu3

Toivottavasti kaikki eivät lue otsikkoa väärin, kuten minä. Koko ajan olen lukevinani, että pylly syylissä. Hyi! Onneksi ei!

IMG_3694[1]

”Näytä sun etuasento. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Ota vielä taka-asento.”

Näissä merkeissä vietin sunnuntain: tehden haparoivia poseerauksia pitkän tauon jälkeen. Käväisin nimittäin kuntotsekissä uudella valmentajalla. Iik.

Voi pojat. Se se oli jännittävää. Jännitystä olisi voinut lieventää se, että olisin a)harjoitellut poseerauksia viime aikoina b) treenannut ahkerasti edeltävät viikot c) jättänyt leffakarkit ja sämpylät popsimatta edellisinä päivinä. Asiaa ei juuri helpottanut 4.5h bussimatka. Tunsin olevani paisunut, kuin simassa lillinyt rusina. Ja asentoihin kääntyminen tuntui niin epäluontevalta.  Ihan kuin olisi yrittänyt vääntää kampelaa asanoihin. Enhän minä enää osannut edes kunnolla pyllistää! Ja se jos mikä on elämän tärkeimpiä taitoja. Ei auta, kuin palata harjoitusten pariin ja tunkea taas pyllyä niin pitkälle taakse kuin menee.

Asianmukaiset leffanamit.
Asianmukaiset leffanamit.

Oli miten oli. Päivä oli oikein mukava, vaikka vietinkin maamme pääkaupungissa hurjat 2 tuntia. 9e tarjousvuoro Helsinkiin oli halpa, mutta pitkä. Toisaalta, ei se kyllä mitään haitannut. Sain omaa aikaa. Mutustelin eväitä, suunnittelin tulevaa viikkoa ja nukuin. Nukahtelin vähän väliä ja heräilin kuolavana pitkin poskea vain nukahtaakseni uudelleen. Lihakset tuntuivat niin painavilta ja pää raskaalta. Olisin voinut nukkua kauemminkin!

11.50 olin viimein perillä. Tapaaminen klo 12:00 paikassa, jonka osoite ei sanonut minulle juuri mitään. Hyvä veto, Eveliina. Minne ihmeeseen pitää mennä? Koikkelehdin sateessa ihan väärään suuntaan, pyörin ympyrää. Yritin saada jotain tolkkua iPhonen navigaattorista, mutta huonolla menestyksellä. Paikalliselta rouvalta sain vinkkejä, mihin ottaa suuntima ja lähdin kipittämään tulipalokiireellä paikkaan x. Pari minuuttia myöhässä saavuin salin edustalle, missä minua odottelikin hymyilevä lippispää. Kättelimme ja minä puhua pälpätin kaiken mahdollisen matkasta ja eksymisestäni siinä muutaman minuutin matkanteon aikana, mikä meni ulko-ovilta salin aulaan. Ensivaikutelma on aina tärkeä. Loin varmaan kuvan, että olen puheripulinen hullu Keski-Suomesta. That’s me.

Papatus sen kun jatkui, kun sain vapaan sanan ja pääsin puhumaan suosikkiaiheestani, eli tietenkin itsestäni! Siinä sitten tulikin joristua kaikenlaista mahdollista omista vavhvuuksista ja heikkouksista ja toiveista ja tavoitteista. Käytiin hieman läpi ruokailua ja treenipuolta ja höpöteltiin yleisiä lajin linjauksesta. Sitten olikin aika vaihtaa vaatetusta ja pyörähdellä muutama kerta ympäri poseerausten merkeissä.

Asentoihin sain heti hyviä korjauksia ja huomioita. Kokeiltiin paria erilaista etuasentoa. Niistä sitten valitaan se, kumpi luontevammalta tuntuu. Mielestäni oli hyvin sanottu, että esiintyminen ja asennot lähtevät minusta itsestäni ja luontevuus on tärkeintä. Hyvä muistutus. Poseeraukset olivat ihan ok, muutamia asioita pitää huomioida. Suurin haasteeni on varmasti  edelleen kävely, asentojen vaihdot ja ylipäätään se esiintyminen. Mikäs siinä, jos paikallaan saisi vain kökkiä selkä notkolla ja tarakka tyrkyllä. Mutta mukavia haasteita, ei muuta kuin treeniä treeniä! Uudet korkokengät vain kotiin ja sitten klipetiklopeti  klopsis.

Kunnosta sain realistista palautetta. Positiivista oli, etteivät kanankoipeni ole niin katastrofaalisessa jamassa, kuin itse ajattelen, mutta niihin tarvitaan toki lisää muotoa ja erottuvuutta. Pakaraa oli hyvin. Olkapäät nousivat tällä hetkellä kehitystarpeessa muiden ruhonosien ohi, mutta tasaisesti on hyvä saada  muotoa ja tiiviyttä kaikkialle. Kaiken kaikkiaan palaute oli: ”Rasvaa on, olkapäihin lisää pyöreyttä, jalkoja vähän lisää. Mut joo-o. Ihan on hyvä kunto.” Jee, oon ihan hyvässä kunnossa. Se riitti nostamaan minun mieltäni. Siitä lähdetään sitten rakentelemaan.

IMG_3670[1]

Kuntotsekin jälkeen olo oli hyvin varma. Tämän henkilön kanssa tulee juttuun. Jämpti, rehellinen, sanoo mitä ajattelee. Ei lähde kertomaan asioita, joita ehkä haluaisin kuulla, vaan asiat niin kuin hän ne itse näkee. Jes, hyvä tämä. Varmasti tulee olemaan tiukkaa treeniä ja esiintymisen viilaamista luvassa, en epäile  lainkaan. Innolla odotan, että valmennussuhde tästä syvenee ja päästään kunnolla hommaan kiinni.

Kotiläksyksi sain ruokapäiväkirjan  täyttämistä ja treeniraportin tekemistä. Näillä mennään. Innolla odotan, millaista treeniohjelmaa sieltä tulee. Olkapäät tulevat saamaan kovaa kyytiä, se on varma!

Lopuksi vielä pientä arvontaa! Ennen kuin pulisen lisää valmentajastani, voisitte te lukijat hyvät, arvata kuka kyseessä on! Oikein vastaava henkilö voi voittaa NU3-tuotteita. Mm. * NU3-acerolaa ja moringaa vitaamiinilisiksi syksyyn. Mukaan laitan pienen bonusyllätyksen! Jos kukaan ei arvaa, arvon palkinnon kaikkien arvuuttelijoiden kesken! Jee. Ei olekaan aikoihin ollut arvontoja. Vastausaikaa keskiviikkoon,  12.11.!

IMG_3711[1]

Mutta niin, tässä sitä taas ollaan. Paluu fitnesstörpöksi on alkanut. O ou. Pahoittelen tulevia kuvia puurosta, parsakaalista ja pyllystä.

IMG_3716[1]

*Acerola on kirsikan tapainen trooppinen hedelmä. Acerola-jauheessa on hurjasti C-vitamiinia. Sopii siis mainioksi lisäksi esim smoothieen.

*Moringa on ravinnerikas viherjauhe. Hyvät pitoisuudet mm. A-, B1-, B2-, C-, ja E-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia.