Ah, kohta saa lihoa kaikessa rauhassa!

Huhheijaa, miten tuo aika vaan viliseekin niin himputin nopeasti ohi! On vaikea sitä edes tajuta, että huomenna se vuoden isoin päivä jo on. Minne nämä kaikki kuukaudet hujahtivat? Huomenna minusta tulee rouvashenkilö! Kääk. On siis viimeinen päiväni neitinä. Voisi sanoa, että hieman jo jännittää. Mutta onneksi ei ahdista. Minun koroillani ei nimittäin juosta alttarilta kovin sukkelasti karkuun.

IMG_0543[1]

Ajattelin, että tämä lomaviikko menee tottakai hääjärjestelyihin, mutta mitä muuta ajattelin? Ajattelin, että treenaan pari kertaa päivässä, käväisen terassilla nauttimassa upeasta säästä ja piipahdan satamassa jäätelöllä… Ajattelin että kävisin kehonhuoltotunneilla, kuorisin ihoa ja valmistaisin ihania ruokia. Makaisin reporankana sohvalla ja lukisin kirjaa…

Haha. Ai että miten herttaisia ajatuksia, vaan vähänpä tiesin! Eihän tämä nyt aivan niin leppoisaa menoa sitten ollutkaan! Joka aamu herännyt 3-4 aikaan. Kiirettä ja menemistä on riittänyt sieltä iltaan. Ihan sen verran että on muillekin saanut sitä jakaa. Onneksi en ota juhlista mitään erityistä stressiä. Ainoat tilanteet, joissa on meinannut kuppi läikyttää, ovat tapahtuneet ihan perinteisesti väsyneenä ja nälkäisenä. Muilta osin olen osannut nauttia viikosta ja touhuamisesta. Mutta kas kummaa, että on nälkä päässyt yllättämään jossain vaiheessa, kun ateriavälit ovat venyneet sellaisiksi, ettei niitä voi enää ateriaväleiksi edes sanoa. Ei hyvä, vaan minkäs teet, kun on touhulleen niin uppoutunut. Nyt olen ihan oikeasti unohtanut syödä, mikä on itselleni yleensä täysin tavatonta, kun vatsa alkaa aina kurnia eksaktisti ruoka-aikaan. Mutta ei nyt!

Jossain mielenhäiriössä päätin, että haluan häihin kakkubuffetin ja siihen onkin saanut ihan sen pari eri kakkua pyöräyttää. Ja tokihan piti leipoa pullaa. Ja niitä lusikkaleipipä… Myös iltapalat teemme itse. Sanoisin, että ainakaan ruoka ja juomat eivät tule loppumaan… Ensin sitä jännitti, onko kaikkea tarpeeksi, nyt kauhistuttaa, onko kaikkea liikaa ja hukummeko ruokaan ja kakkuihin! 😀  Luultavasti.

kakku
Kihlajaisista

Muutamia viime hetken peruutuksia lukuunottamatta kaikki on mennyt nappiin. Ei sitten minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Kaikki tarvikkeet ovat tulleet sovitusti, kaikki kaunistautumistoimenpiteet onnistuivat eikä kampaaja värjännyt hiuksiani keltaisiksi ja ripsihuoltaja puhkonut silmiä. Mikäs tässä siis ollessa! Tänään viimeiset leipomiset, illalla juhlapaikan koristelu ja sitten on aika olla ja nautiskella. Illalla pitänee avata yökylään tulevan siskoni kanssa työkaverini lahjoittama samppanja!

IMG_0547[1]
Olin kerrankin hillitty! Studio 71 ja luottotekijä Sari Helkovaara – KIITOS <3

Mitenkäs sitten hääkiristelyt omalta osaltani? Oliko kova morsiusdieetti? No tuotaaaa… Täytyy sanoa, että alun innon ja pontevan harjoittelun jälkeen olo ei ollut erityisen kunnianhimoinen kunnon suhteen. Vaikka sitä kriittisesti aina arvioinkin, taisin pääni sopukoissa tulla siihen järkevään lopputulemaan, että en tarvitse nyt mitään erityistoimenpiteitä. En siis joutunut ajatuksiani juuri vaivaamaan moisella. Söin vain tarkemmin, max yksi vapaasyönti viikossa sen sijaan, että koko viikonloppu pe-su puputettiin kaikkea. Treenien määräkään ei lopulta juuri noussut, intensiteetti hieman. Painoa en ole käynyt katsomassa sen koomin, kun siitä kirjoitin. Mekko on ollut kunnon mittari ja nyt olen pyrkinyt pysymään siinä koossa, että se istuu. Muutamia senttejä kropasta silti tiristyi. Eiköhän kunto ole sellainen, että naimisiin kehtaa mennä! Nyt kun sai hieman rusketusta pintaan, voisin jopa hieman kehaista, että iihan mukavalta näyttää. Aika hoikka, ei juurikaan sitä laadukasta ja pyöreää lihasmassaa ja rimpulat reidet mutta tsyhyy! Kohta on taas aikaa keskittyä niiden kasvatteluun. Kohta ei ole enää deadlinea kunnolle tai hemmetin kireää hattivattiasua määrittelemässä minkä mallinen voi olla. Tällä viikolla kun kovemmat treenitkin piti jättää, jopa pumppi lihasissa sai mekon kiristämään 😀

IMG_0561[1]

Tämä viikko ollut kyllä sikäli erikoinen lomaviikko, että niitä lomajäätelöitä ja herkutteluja ei ole tullut. No okei, eilen söin yhden jäätelön terassilla touhukkaan päivän jälkeen. Ihan niin hurjaksi heittäydyin. Mutta siinä se sitten. Huomenna kuitenkin saa syödä vatsansa pinkeäksi ja sunnuntaina lähdemme mökille, minne ei ruokavaakaa tai parsakaalia lähde mukaan. Ajattelin elää viimeiset lomapäiväni jäätelöllä, karkilla, muurinpohjaletuilla ja muutamalla lasilla kuohuvaa. Eihän siinä sitten enää tarvitsekaan nillittää, kun ollaan jo naimisissa ja voi huoletta lihoa kunnon tursakkeeksi. <3 <3 <3 Ja tehdä parit lapset, vaihtaa koiran kultaiseen noutajaan ja mitä näitä nyt oi.

NOW-I-CAN-GET-FAT_o_96188

Blogi on taas muutaman päivän hiljainen syystä että! Mutta Facebookista ja instagramista voit tihrustaa häätunnelmointia ja yleistä hepulointia! Seuraahan siis eveliinarau instagramissa ja tykkää sivusta Ever Fit Facebookissa! Tack och adjö!

PS. Käteviä nämä ajastetut tekstit! Nimimerkillä: kirjoittaja työn touhussa klo 4:00.

Enemmän arjen tunari kuin fitnesstörppö

Pitäisi ehkä olla hiljaa siihen asti, että häät on pidetty ja päässä pyörii taas jotain muuta. Nyt se on vain ihan karu (eli siirapillahöystetyn vaahtokarkkimaisen imelä) fakta, että ajatukset ovat tulevissa juhlissa ihan joka toinen sekunti! Enkä osaa ilmeisesti aloittaa blogianikaan enää mitenkään muuten, kuin puhumalla tästä aiheesta. Syvimmät pahoitteluni. Taidan vain seurustella kuumaliimapistoolini kanssa tulevan kuukauden.

Oon huomannut, että ihmiset ottaa edelleen duckface-kuvia.
Oon huomannut, että ihmiset ottaa edelleen duckface-kuvia. Joten mäkin. UUUU PS. Otsani tarvitsee botoxia.

Treenit, ruokailut.. Niistähän minun pitäisi varmasti tällaisena fitnessblöggärina kirjoitella. Mutta ei minulla ole niistä mitään erityistä sanottavaa. Siinähän ne menevät sivussa, osana eloa ihan ilman miettimisiä. Mitä nyt hieman ruokailuita saa pähkätä, ettei vatsa ole koko ajan sotatilassa. Ei ole tullut uhrattua niille mitään ekstra-ajatuksia ja hyvin pyyhkii.  Ja sen huomaa kyllä hyvin mm. siitä, että nappasin tekemäni kanasalaatin sijaan töihin mukaan vahingosa koko paistetun kanapaketillisen. Olipas paleolounas. Trendy!

IMG_0359[1]

Treenit ovat luistaneet pääasiallisesti mukavasti ja on ollut ihanaa tahkota nyt hieman enemmän aerobisia, kun ilmat ovat olleet hyvät. Mitään muskelinkasvattamisoperaatioita ei tuon häämekon kannalta ole kannattanut ajatella, mutta kyllä se keho koko ajan muokkautuu, vaikka niitä GAINSEJA nyt ei olekaan tullut. Huomaan ainakin itse jotain pieniä muutoksia esimerkiksi siinä, miltä lihas tuntuu, jos se nyt ei ole erityisesti päässyt muhevoitumaan. Mutta pitkästä aikaa – ei edes haittaa!

Olen miettinyt välillä kisa-asioita, kun seuraamissani blogeissa on hehkutettu alkavaa dieettiä ja se olisi 19weeksout. Ja millaisia tunteita itselleni on herännyt? Ei sitten minkäänlaisia! Huhtikuussa päälle iski kisojen aikaan ihan älytön kisakuume ja into ja huuma ja minut olisi saanut kääriä mattoon rauhoittumaan. Silloin oli tarkoitus aloittaa uusi kisavalmennus ja hönnytä kovalla kyydillä kohti ensi kevättä. Stressi ja kiire laittoivat onneksi kapuloita rattaisiin ja valmennuksen ajankohtaa siirrettiin kesään. Tai oikeastaan homma jäi roikkumaan, että katsotaan sitten kesällä EHKÄ.

IMG_0302[1]

Nyt tuntuu siltä, että en kaipaa valmennusta tai kisatouhua, koska elämä on niin hektistä. Ja sitä tulee olemaan myös tuleva syksy ja ensi vuoden kevät. Opinnäytetyö, harjoittelut ja valmistuminen ovat nyt ykkösjuttuja ja haluaisin siinä ohella tehdä opintoja avoimessa yliopistossa ja kenties jo ensi keväänä hakea jatko-opiskelemaan. Ensi vuoden syksynä lähdemme Madeiralle, joten syksyn kisat eivät tule kysymykseenkään. Ja kevät tulee auttamatta liian aikaisin. Eli voisi kaikella järjellä ajatella, että 2016 ei tulekaan olemaan kisavuoteni numero 2? En tiedä vielä.

Viime kerralla kisoihin oli älytön kiire. Oli PAKKO päästä kokemaan se touhu, saada  kokemus. Utelias ja malttamaton kun olin. Ja kyllähän se hetki tuntui juuri oikealta sännätä valmennukseen. Kenties se oli sellaista terapiaa myllertävässä elämäntilanteessa ja hyvältä tuntunut jatkumo, kun kuntoon oli kuitenkin päästävä pienoisen pulskistumisen jälkeen. En yhtään harmittele sitä, että kävin lavalla pyllistelemässä, en todellakaan. Mielestäni pärjäsin sillä kunnolla ja terveyspulmista huolimatta kohtalaisesti. Olisin hyvin voinut lentää lavalta jo eliminaatiovaiheessa. 😀

Nyt ei kuitenkaan ole mikään kiire. Ja suoraan sanottuna tällä nimenomaisella hetkellä minulla ei ole mitään suurta paloa kehittyä. Auts, kuulostaapa pahalta. Mutta siis ulkonäöllisesti. Tottakai on ne tietyt alueet kehossa, joita haluan muokata. Haluan lisää lihasta ja olla hyvässä kunnossa ennen kaikkea. Ihailen edelleen tietynlaista fysiikkaa ja rakastan itseni haastamista, mitkä ovat niitä lajiin pariin innostaneita tekijöitä kenties. Huomaan kuitenkin saavani nyt surta tyydytystä ihan tästä perusarjesta, johon kuuluu ihan yhtä lailla terveellinen ruokavalio ja säännöllinen treenaaminen, mutta ei sitä selkeää tavoitetta ja kunnossa olemisen deadlinea. Treenistä on  tippunut pois sellainen turha suorittamiskeskeisyys ja paine, joka vei hommasta hieman iloa ja nautintoa. Voin hyvin mennä treenaamaan fiiliksen mukaan ja jätin jopa viime viikolla yhden treenin välistä (huhhuh mikä pahis!), kun oli ihana päivä ja halusin tehdä jotain ihan muuta, pyöriä senkin ajan kaupungilla ja ottaa rennosti. Ja ei tapahtunut katastrofia.

Menin mieluummin Tallinnaan
Menin mieluummin Tallinnaan

Kuitenkin epäilen, että nämä tuntemukset kumpuavat vain tästä hetkestä. Nyt minulla on projektina elämäni suurin päivä, joka valloittaa kaikki aivosolut ajattelemaan vain pitsejä, liitutauluja ja rakkaushöpinöitä.  Kun se päivä on ohi ja karkkibuffetin namuset ahdettu vatsaan, menee varmaan viikko kun olen hieromassa kisasuunnitelmia ja tilailemassa bikineitä. Sanokaa minun sanoneen.

Koska aina pitää olla joku projekti. Jos jotain, niin sen olen itsestäni oppinut. 😀

IMG_5616[1]