Häälööperiä!

Uhkasin moneen otteeseen, että häälööperi ei jää hääpäiväkirjoitukseen, mutta sen jälkeen tuli aika tyhjentynyt olo. Mitä enää voin kertoa! Sen paremmin en fiiliksiä voi ilmaista, koska sanat eivät riitä ja päässäkin humisee sellainen epätodellinen fiilis, että mitä hä, oliko tässä jotkut häät? Mutta lupasin kertoa yleisesti järjestelyistä. Ehkä joku saa vinkkiä tai inspiraatiota! Tai saa sellaisen fiiliksen, että noin ei ainakaan meidän häissä tehdä. 😀

Herra ja rouva Rauhansalo

Vielä ei ole tullut virallisia kuvia, joten on vielä mentävä niillä, joita olen sukulaisilta saanut hamuttua. Kuumeisesti kyllä odotan, että saisin nähdä valokuvaajan otoksia, me kun muunmuassa laahustimme kuvaa varten keskelle heinäpeltoa ja kyllä sitä laahusta kannateltiin myös läpi nokkospuskien lupiinien täyteiseen heinikkoon.

IMG_0607[1]

Kuten edellisestä hääpostuksesta ehkä tulikin ilmi, häämme sekä olivat että eivät olleet perinteiset. Oli kakun leikkaamiset ja sukkanauhat ja kimpunheitot ja häätanssit, mutta kaikki hieman omalla tyylillä. Vanhemmat olivat kutsuvieraita, joten ei ollut vanhempien kättelemisiä, isää saattamassa alttarille tms tai erityisiä istumajärjestyksiä. Vihkiminen oli siviilivihkiminen paikan päällä, eikä minulla ollut tiedossa kuka puhuu vai puhuuko kukaan. Ja onko meillä edes sen kummempaa ohjelmaa. Hääleikkejä ja ryöstöjä ei. Ei ei.

Juhlatila

Hääpaikka varattiin viime syksynä ja tilaksi valikoitui Tuomiston tila Muuramesta. Kaunis paikka, jonka sai käyttöönsä koko viikonlopuksi! Sai itse päättää pitopalvelusta ja viedä omat juomat. Lähellä kaupunkia, mutta kuitenkin mukavan syrjässä. Ihanan rustiikkinen tunnelma, kauniit tilat eikä mikään kolkko nuorisoseuran talo muovituoleineen. Vihreä piha ja paljon tilaa ja erilaisia paikkoja.

DSC_2569

DSC_2500

DSC_2467

IMG_0612[1]

Koristeet

Koristeista tein suuren osan itse. Keräsin reilun vuoden verran kuohuviinipullojen korkkeja ja ystävien ja sukulaisten kanssa kerättiin lasipurkkeja, joihin sitten liimailin kuumaliimapistoolilla kaikenlaista tilpehööriä. Ebay ja Juhlacenter olivat myös ahkerassa käytössä ja niistä tuli tilattua ne juhlien 300 ilmapalloa, pompomit, helminauhat ja pitsiset kaitaliinat. Kukkakaupasta tulivat vain minun kimppuni, heittokimppu ja sulhasen viehe. S-marketista ostin kaksi valkoista ruusupuskaa, mutta muuten kukat tulivat sitten luonnosta. Lupiinia ja koiranputkea – aivan hyvä!

IMG_0586[1]

IMG_0614[1]

IMG_0615[1]

IMG_0737[1]

IMG_9042[1]

IMG_0433[1]

DSC_2408

Paperituotteet

Kutsut, menut ja ohjelmakortit tilattiin Zazzlesta. Nopea toimitus ja laadukas painojälki. Ja hurjan paljon valinnanvaraa. Kiitos-kortit tulevat samaisesta paikasta. Muuten tuli hyödynnettyä ihan perus printteriä ja netin Pixlr-kuvankäsittelypalvelua. Netti on pullollaan kaikkea kivaa valmista printtailtavaa, jota olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

eveliinasta

P1230614

IMG_0718[1]

Vieraskirja
Vieraskirja

IMG_0609[1]

IMG_0625[1]

Siviilivihkiminen

Vieraat saapuivat paikalle jo hyvissä ajoin ennen vihkimistä ja tarjolla oli kahta boolia sekä mehua. Boolit olin nimennyt löyhästi kieltolaki/20-luku/vintage teemaisiin kekkereihin sopiviksi, mutta lopulta kiireessä boolikyltit jäivät tekemättä! Minä saavuin vihkimiseen kunnon karjakuljetuksessa, takapenkillä kaasot ja pikkuveljeni tyttöystävä ja ratissa pikkuveljeni. Itse survouduin mekon kanssa etupenkille ja kiittelin, että olin poistanut alushameeni vanteen. Nissan Qashqai ei varsinaisesti ollut mikään vintage-tyylisten häiden valinta, mutta olisi tuntunut pölhöltä maksaa satoja euroja yhdestä autokyydistä, etenkin kun minut kuskattiin navetan taakse, mistä jolkottelin kuin Mansikki vihkipaikalle.

Vihkijä varattiin maistraatista maaliskuussa. Selvitimme syksyllä, että maaliskuussa maistraatissa tiedetään lomista, joten kannattaa varata vihkiminen mitä pikimmin, koska tällä alueella ei ilmeisesti ole kuin kaksi virka-ajan ulkopuolella vihkimisiä hoitavia henkilöitä. Matkakuluineen vihkijä kustansi 205e. Meidän vihkijämme oli todella herttainen ja laittoi kattavasti erilaisia runoja ja ehdotuksia sähköpostitse jo kuukausia aikaisemmin. Oli hyvin joustava sen suhteen, mitä vihkitilaisuudessa sanotaan.

vihki

Musisointi

Häissämme oli saksofonisti, joka soitti mm. ”häämarssin”. Saksofonistin varasimme viime syksynä Fermlabilta. Aluksi häihimme piti tulla soittamaan Ilkka Ferm, mutta noin kuukausi ennen meille ilmoitettiin, että soittajaksi onkin vaihtunut Jarno Tikka. Hän on soittanut mm UMOssa ja. Olimme ihan supertyytyväisiä! Rento ja mukava heppu, luki erinomaisesti tilanteita ja sai kaikki kyllä nauttimaan olostaan. Saksofonimusiikkia ei päihitä mikään! Bändiä emme halunneet. Tai toki, olisimme halunneet, mutta sellaisiin bändeihin olisi vaadittu varmaan aika monia tuhansia euroja pätäkkää. Covereita joikaavat bilebändit saati humppaorkesterit eivät taas ole meidän juttumme.

Saksofonisti soitti 2 x 45min ja tämän jälkeen musiikki soitettiin ennakkoon tehdyiltä Spotify-listoilta. Äänentoisto hankittiin Jyväsmedialta, joka kävi asentamassa PA-laitteet edellisenä iltana. Ruokailutilassa oli aktiivikaiuttimet ja mikrofoni ja tanssitilassa sitten vähän järeämpi kalustus valoineen. Kelpasi tanssahdella!

IMG_0825

Pitopalvelumme oli Paakkari Catering. Laitoin viime syksynä tarjouspyyntöjä eri pitopalveluille ja Paakkarista tuli heti ammattitaitoinen ja hyvä fiilis. He lähtivät heti suunnittelemaan toiveidemme mukaista menua ja olivat vain innoissaan, kun ilmoitimme, että teemme kakkubuffetin itse. Samaa ei voi sanoa eräästä toisesta pitopalvelusta, joka ehdotti pääruoaksi lohta ja pilahviriisiä (mainitsin että olen kala-allergikko) ja alkoi heti purnaamaan, että kakkubuffet-ideamme kuulostaa järjettömältä ja miten aioimme asian oikein järjestää yms. Suorastaan tökeröä palvelua. Mutta Paakkari oli ihan mahtava ja ruoka sekä tarjoilut erinomaisia!

Menu

Halusimme, että häissä olisi aika selkeä noutopöytä. Savolaiseen perinteiseen tuppaa kuulumaan, että ruokaa on sen seitsemää sorttia ja hääpöydät muistuttavat usein jouluruokailua. En yhtään valita sellaisten noutopöytien äärellä, mutta valitsimme sitten kuitenkin hieman simppelimpää ruokaa. Päivällinen tuli pitopalvelulta, koska olisi ollut aikamoinen homma vääntää pöperöt itse, mutta sen verran savolaiseukkoa minussa on, että itse piti päästä tekemään mahdollisimman paljon!

menu

P1230598

Kakkubuffet

No mutta makeat sitten! Niitä kyllä piti olla se seitsemän sorttia. Toteutimme kakkubuffetin itse, anopin, äitini ja muutaman ystäväni avustuksella. Kakkuja oli 9 erilaista ja lisäksi minun ja äitini näpertämiä lusikkaleipiä ja minun leipomiani korvapuusteja. Nam. Kun tiesi mitä herkkuja on luvassa, ei pääruoka paljoa maistunut. Kakkubuffetissa oli tarjolla:

P1230632

  • vadelmainen Sacher-kakku
  • porkkanakakku
  • Marianne-juustokakku
  • Marianne-juustokakku gluteenittomana versiona
  • Pätkis-juustokakku
  • Suklainen naked-cake, jonka välissä vadelmaa ja valkosuklaamoussea
  • Brandy-juustokakku
  • Valkosuklaamoussekakku mansikoilla
  • Mansikka-vanilja-juustokakku

pikl

Ja eiväthän kakut riitä alkuunkaan… Pitihän olla karkkibuffetkin! Karkkia oli 13,5kg eli kohtuullisen paljon. Mutta hyvin upposi. Karkit tilasin Pekan Eurohinnat-yritykseltä. He toimittavat pääosin yrityksille, mutta erikoistapauksissa, kuten häät, myös yksityisille. Nopea toimitus!!

IMG_0711[1]IMG_0701[1]

IMG_1046[1]

Iltapala tarjottiin lähempänä puolta yötä. Karjalanpiirakat olivat tilattuja, mutta kaiken muun tein itse. Tarjolla oli perunasalaattia, kolmea erilaista pizzaa, munavoita, piirakoita sekä päivälliseltä ylijääneitä salaatteja, kalaa yms. Hyvin tekivät kauppansa myös nämä!

Morsiamet tuntuvat yleisesti rakastavan aikatauluja ja jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen suunnittelemista ennakkoon. Mutta en minä. Jostain hääblogista luin, että ”rennotkin häät tarvitsevat minuuttiaikataulun” ja se kuulosti suoraan sanottuna melko kamalalta. Meidän häissämme ei sellaisesta ollut puhettakaan. Vihkiminen oli ainoa ns. lukkoon lyöty aikataulu ja muuten homma sujui omalla painollaan. En itse perusta sellaisten juhlien päälle, jossa tarkat aikataulut pönöttävät pöydissä ja niitä noudatetaan, tuli mitä tuli. Rento tunnelma syntyy mielestäni siitä, että juhla elää vieraiden mukaan. Pitopalvelun kanssa oli sovittu, että kahvitus tulee melko nopeasti ruokailun jälkeen, mutta turhahan niitä kahveja on kattaa, jos väki on ulkona seurustelemassa. Kyllä se kahvihammas pikkuhiljaa alkoi kolottaa ja väki alkoi lompsia takaisin sisään. Ketään ei tarvinnut olla paimentamassa mihinkään.

 IMG_0660[1]

Me kävimme melko löyhästi läpi juhlien aikataulua kaasojen, bestmanien ja pitopalvelun kanssa. Ohjelmaa tuli sopivissa väleissä ja se rytmitti mukavasti muuten vapaata seurustelua. Puheita oli, mutta kukaan ei näyttänyt nukahtavan ja niistäkin tuli vain kehuja, jee!

Juomia häissä oli runsaasti. Ennen vihkimistä boolia, vihkimisen jälkeen kuohuviiniä, ruoan kanssa tarjolle tuli puna- ja valkoviiniä, joita oli jokaisessa pöydässä karahveissa. Lisäksi oli olutta, siideriä ja lonkeroa. Myöhemmin illasta avattiin ladossa salakapakka, jossa oli tarjolla väkeviä kuten brandya, likööreitä ja rommia. Se olikin menestys. Juomaa oli tosiaan varattu runsaasti, mutta kaikki meni! Tietenkin myös alkoholittomia oli tarjolla, mutta kappas vain, niitä jäi kyllä melko reippaasti…

Pitsit vinksallaan jo
Pitsit vinksallaan jo

IMG_0554[1]

IMG_0662[1]

Itse rakastan juhlien suunnittelemista, leipomista ja kaikenlaista järjestelemistä, joten häistä ei tarvinnut murhetta tai stressiä kantaa. Päinvastoin – kaikki oli vain ja ainoastaan ihanaa! Kunnon terapiaa mielelle ja hurjan hauskaa. Voisin järjestää toiset vaikka saman tien! Ehkä alan nyt järjestämään ensi kevääksi jotain spektaakkelimaisia valmistujaisia, niin innostaa ehkä tuo koulutyökin eri tavalla.

Oikeastaan ainoat asiat, mitkä menivät ”pieleen” olivat ruma harso noutopöydässä (en olisi missään nimessä harmaata hieman kimaltavaa kankaanruikulia halunnut sinne) yhdestä kakusta unohtuneet kynttilät ja yhdestä kakusta unohtunut päällisosa. Mutta aika pieniä juttuja, joita en edes juhlapäivänä huomannut, vaan vasta kuvista. Joten en ole kauhean pahoillani 😀

Mutta niin. Parhaat häät tulee, kun tekee rennolla mielellä ja järjestää oman näköiset juhlat! Jos perinteet on oma juttu ja haave, antaa palaa! Mutta jos yhtään arveluttaa/tuntuu kuivalta, niin rohkeasti vain tekemään erilaisia ratkaisuja ja varmasti on hyvät kekkerit, joissa viihtyy!

Parsankatkuinen arki koitti !

Viikon verran rouvaseloa takana ja heitettiin kyllä koko viime viikko ihan todella läskiksi! Tässähän voisi vaikka jatkaa samaan malliin, niin saataisiin vuodessa varmaan +30kg rikki! Kun tässä ne sormuksetkin on vaihdettu, niin voi oikein hyvillä mielin rupsahtaa. Miehen on pakko rakastaa silti!

 IMG_0961[1]

ruokaa

IMG_0972[1]

No juu ei. Vaikka olisi miten tuo lylleröinti ja herkut maistuneet, arkeen oli palattava. Työt eivät paljon kysele, onko juhla- vai arkifiilis ja jos mielii häämatkalla paistatella bikineissä ilman jenkkakahvoja, ei parane vedellä lettuja kermavaahdolla ihan joka päivä.

IMG_0851[1]

”Tietenkin suuren juhlan jälkeen  tuntuu aina jollakin tavoin surulliselta” -Nuuskamuikkunen

Rouvaselämä on ollut ihan yhtä lailla ihanaa, kuin arki aiemminkin, mutta tottakai olo on ollut todella tyhjä ja välillä aika alakuloinenkin, kun odottava fiilis on poissa ja edessä ei siinnä häiden veroista juhlaa, jota suunnitella ja fiilistellä. Haikeaahan se on ollut, kun yhtäkkiä ei olekaan mitään järjesteltävää ja tehtävää. Tai siis on toki, mutta ei mitään mikä olisi puoliksikaan yhtä ihanaa! Paitsi JOULU!!!

IMG_0913[1]

Hääromppeita olen laittanut pois pikkuhiljaa, osa koristeista on matkannut uusiin kekkereihin ja lahja-astiat odottavat keittiönkaappien raivaamista. Mekko roikkuu edelleen vierashuoneessa ja näyttää siltä, että se päällä on pidetty hauskaa. Pesulaan pitäisi kolttu raahata, vaikka myydä en taidakaan raaskia.

IMG_0677[1]

Heti häiden jälkeen lähdimme muutamaksi päiväksi mökille Kerimäelle. Sitä oli niin väsynyt, että ei muuta jaksanut kuin nukkua ja syödä. Ruokaa ei säästelty, vaan possuiltiin menemään ihan niin paljon kuin vatsa veti. Pitkät yöunet, aamupalaa, lisää unta, lounasta… Köllöttelyä, iltapalaa. Ja karkkia. Käsi oli kipossa vähän väliä. Parin päivän mökkiherkuttelu venyi lopulta koko viikon  mittaiseksi hiilihydraattifestivaaliksi ja viime viikolla taisi olla tasan kaksi sellaista päivää, kun en syönyt häistä ylijääneitä karkkeja, ravintolaruokaa tms.

IMG_0828[1]

Kyllä sen huomasi olossa ja ulkonäössä. Yäk. Iho hermostui heti ja hääviikolla timmiltä näyttänyt vatsa olikin yhtäkkiä turvonnut pötkylä. Näytin aika pitkälti Atrian hiillosmakkaralta.

IMG_0884[1]

IMG_0540[1]
Ennen karkkifestivaalien
Jälkeen
Jälkeen

Syksyllä loppuneen dieetin jälkeen olen syönyt ilman vaakaa ja mielitekojen mukaan max parina kertana 3 päivää peräkkäin. Eli jouluna ja juhannuksena. Ei tämä siis ollut lainkaan mikään  katastrofi… Tai ei sen pitäisi olla. Vaan ihan normaalia elämää. Välillä näin. Mutta minun mieleni ei ollutkaan yhtään samaa mieltä. Harmitti ja ahdisti. Harmittaa ja ahdistaa edelleen! Ulkomuoto todella otti päähän. Ja ottaa edelleen päähän. Ja miksi kummassa! Voi voi jos ei nyt maha näytä koko ajan lättänältä. Luulisi, että se hauskanpito ja rentous olisi sen kaiken arvoista. Luulisi, ettei se ulkonäkö painaisi vaakakupissa niin paljon. Niinhän sitä luulisi…

Mitäpä toisaalta tuollaista harmittelemaan. Jos ei halua näyttää hiillosmakkaralta, eihän siinä auta kuin tehdä korjausliike ja palata arkeen. Ei viikossa mitään kauheaa katastrofia pitäisi saada aikaiseksi. Mutta stressin ryvettämä, univajeinen kroppa, joka ei ole saanut viime viikkoina kovin säännöllisesti ruokaa (ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin, miten joku voi unohtaa syödä…) tuntui kyllä imaisevan kaiken sen epäoptimaalisen eineksen enemmän kuin mielellään. Puntarille en tohtinut mennä, mutta mittanauhalla pystyin tuon viikon jälkeen todentamaan liki 5cm lisääntyneen lantionympäryksen. Että ihan mukavasti tuo peräosasto ainakin keräsi nestettä. Onneksi tilanne normalisoitui parissa päivässä.

Ei siellä edelleenkään mitään ole :D
Ei siellä edelleenkään mitään ole 😀

Mutta pelottavan helposti voisi herkuttelu jäädä päälle. Kun kaiken moskan tunkemisen kroppaan lopettaa, keho alkaa kitistä lisää. Rasvaa, sokeria, nopeaa energiaa! Osasin odottaakin sitä, että parin päivän ajan kroppa on nuutunut, päätä särkee ja vatsa on turvonnut ja sekaisin. Mutta siis hyi että voikin tulla huono olo. Ei siinä enää meinaakaan maistua proteiinilettu, kun on puputtanut kunnon muurikkalettuja kermavaahdon kanssa. Ja marjat ovat sokerin mussuttamisen jälkeen kovin happamia. Yleensä arkeen palaaminen on minusta ihanaa ja huojentavaa ja maanantaina olikin ihanaa syödä omaa tuttua ruokaa, joka tuntui niin kevyeltä ja jätti hyvän olon. Mutta eilen elimistö jo vaatikin sokeria. Tässähän kuollaan nyt energiavajeeseen, äkkiä sämpylää ja hedelmäsalaattia tänne! Tässä kun on vielä nukkunut todella huonosti ja univajetta on varmaan luvattoman pitkältä ajalta ja opiskelustressi iski vasten kasvoja, niin ai että miten tekisikään vain mieli syödä ja lojua sohvannurkassa!

IMG_0976[1]

En muista milloin olisin ollut näin väsynyt ja himoinnut herkkuja näin paljon! Jouduin tänäänkin nukkumaan kahdet päiväunet ja huulet sen kun sinersivät. Dieetin jälkeiset nälkäviikot kun loppuivat, ei ruokavaliossa pysyminen ole tuottanut mitään ongelmia ja herkkuja on tullut syötyä suunnitelmallisesti ja vähän. Mutta nyt tekisi mieli heittää kaikilla rajoilla vesilintuja ja nakertaa suklaalevyä. Järsiä sitä levyä niin, että perfektionistin silmiin sattuisi. Ei todellakaan pala palalta, vaan ihan kunnon isoilla haukkauksilla!

Woman Eating Chocolate --- Image by © moodboard/Corbis
Woman Eating Chocolate — Image by © moodboard/Corbis

Vaan eihän se auta. Arki on koittanut. Opinnäytetyön kirjoittaminen on taas startattu. Töitä riittä jokaiselle päivälle. Treenata pitäisi. Ruokavalio pitäisi pitää kasassa.  Kai se tästä taas lähtee rullaamaan. Työt, arki, treenit… Juuri nyt motivaatio ei ole huipussaan.

Mutta nostettava vain katse mukaviin asioihin! Kuukausi häämatkaan! Mukavia juhlia tulossa! Lomaa vielä jäljellä. On kesä. Olen tuore vaimo ja meillä oli upeat juhlat! Onnellisuus on vain kaivettava esiin silloin, kun arjen harmaus meinaa peittää sen alleen.

DSC_2512