”Put that cookie down – NOW!” Loppu lomalössöilylle.

Mitä ihaninta elokuuta! Suomalaiset taitavat edelleen lomailla innokkaimmin heinäkuun tienoolla, mikä tarkoittaa usean kohdalla sitä, että työt alkoivat tänään kesäloman jälkeen. Ihanaa lomaa teille, jotka vielä lomailette tai aloittelette lomia! Täällä on paluu arkeen koittanut. Ainakin kolmeksi viikoksi, minkä jälkeen suuntaan Madeiran lämpöön!

Vaikka itse en ihan sikaillen lomaani viettänytkään, kuului lomallalöllöttelyyni tavallista enemmän herkuttelua kuin normaalisti. Ja omiin lomiini herkkuruoat kuuluvat ihan ehdottomasti. Lomalla on tarkoitus rentoutua ja ottaa rennosti. Ja sitä se usein tarkoittaa myös ruokailuiden suhteen. Erilaiset kekkerit, kyläilyt ja lomareissut tuovat kaivattua vaihtelua arkeen ja rutiineihin, mutta saavat meidät helposti unohtamaan myös ne hyvät rutiinit, kuten säännölliset ateriat ja päivittäisen liikunnan.

raaka

Moni valittelee arjen keskellä, ettei aikaa treenille tai terveelliseen ruokavalioon panostamiseen ole tarpeeksi. Väsyttää. On stressiä, kiirettä ja ajatukset muualla. Voisi ajatella, että lomalla oikein tosissaan panostaisi omaan hyvinvointiinsa, liikkuisi Duracell-pupuna menemään ja valmistaisi kaiken vain tuoreista biodynaamisista kauden kasviksista ja marjoista. Lomatodellisuus kuitenkin tuppaa usein olemaan mansikkakakkuja, lettuja, grillimakkaroita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Saunasiidereitä, riippumatossa loikoilua, hampurilaisaterioita Linnanmäellä ja jäätelökioskista napattuja kolmen pallon herkkuviettelyksiä. Eikä siinä mitään! Välillä on oikeasti ihanaa elellä pellossa ja olla uhraamatta ajatustakaan sille, mitä suusta alas menee. Mutta yleensä se on hauskaa tasan siihen asti, kun kesäloma loppuu ja sitä kömpii maanantaiaamuna puntarille, mikä ilmoittaa painon olevan +5kg siitä, mitä se lomalla oli. Loman rento fiilis ja päivettyneillä kasvoilla vielä hetken loistanut hymy ovat tipotiessään melko pian.

Vielä kun jalkaan juurtuneet crocsit ja löysät helleasut pitää vaihtaa asiallisiin työvaatteisiin (ellei satu olemaan tällainen jumppari, joka saa rauhassa levitä trikoo-housuissaan 😉 ) on kriisi valmis. Olo on epämukava, kun housunkauluksen yli hivuttautuu jotain tutisevaa ja sisäreidet kinnaavat toisiaan vasten.

Tästä seuraakin sitten helposti virheiden sarja, joka ei ainakaan edesauta ylimääräisten lomakilojen nitistämistä. Aamupala jätetään väliin, lounaalla syödään pari salaatinlehteä, monta kuppia kahvia, illalla vähän jogurttia… Kiukuttaa ja väsyttää, salille ei jaksa mennä. Arki alkaa heti aika nihkeästi. Lupaillaan, että huomenna sitten treenataan. Aamulla skipataan taas aamiainen, lounaaksi haetaan valmiskeitto, välipalaksi lomapullaa kahvihuoneessa… Illalla onkin niin nälkä, että jääkaapista tyhjennetään viimeisetkin herkut, hanaviinin jämät ja pakkasesta Jäätelöautolla tehtyjen ostosten rippeet. Sitten on taas huono olo, väsyttää ja turvottaa. Ja harmitellaan, kun pitikin lomalla syödä niin paljon herkkuja!

Olen ennenkin todennut, että jos sinulla oli mukavaa ja nautit, ei kannata jälkeenpäin harmitella. Ja vaikka vaa’an lukema nyt näyttäisi melko katastrofaaliselta, ei kannata ahdistua. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta usko minua! Luultavasti tuosta määrästä on puolet lähtenyt sunnuntaihin mennessä. Nesteet oikein lirisevät tiehensä ja silmäpussit sulavat kyllä, kunhan vain jättää ylenpalttiset herkut pois ja syö järkevästi. Mutta kyllä, syödä ja juoda pitää! Ei vain niin paljon sitä jäätelöä ja viiniä! 😉

Loman jälkeen paras apu turvotukseen ja lössähtäneeseen olemukseen on aloittaa tasapainoinen, terveellinen arki. Nukkua hyvin, syödä ravitseva aamiainen, syödä säännöllisesti päivän mittaan ja liikkua. Ja juoda! Muutakin kuin kahvia ja kalorittomia energiajuomia, joilla yrittää loman jälkeen pitää silmänsä auki.

IMG_0469[1]

Kevyttä oloa kevyestä ruoasta

En ole itse mikään pitkien paastojen tai Detox-kuurien fani, enkä ole koskaan suositellut kenellekään mitään mehupaastoja tai kalliita Detox-valmisteita, joita yritetään myydä kaikenlaisilla höpöhöpömainoslauseilla. Mutta!  Jos olotila on todella raskas ja pöhnäinen ja vatsa tuntuu tukkoiselta, ei tee yhtään hullumpaa kevennellä ruokavaliota päiväksi. Pois liha, kananmunat, lisäravinteet ja leivät. Paljon lehtivihreää, erilaisia salaatteja, parsakaalia, kasvissosekeittoa, luonnonjogurttia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, kauraa tai leseitä ja öljyä. Paljon nestettä, esimerkiksi sitruunalla maustettua vettä tai vihreää teetä, joka on lämpimällä ilmalla ihanaa kylmänä!

Itse pidän tästä Clipperin vihreästä teestä, jossa on hyvä sitruunainen maku. Kannuun kiehautettua vettä ja teepussi pariksi minuutiksi. Halutessaan tätä voi makeuttaa luomuhunajalla tai inkiväärihunajalla, stevialla tms tai nauttia sellaisenaan. Viilennetään ja kaadetaan kurkusta alas pitkin päivää. Raikastavaa ja hyvää – oikeasti!

tee

Arki voi maistua erittäin hyvältä!

Vaikka Lidl miten kehottaakin elämään kuin viimeistä kesäpäivää ja vatsa vetäisi vielä useammat jäätelösatsit, on jossain vaiheessa palattava arkeen. Arjen ei kuitenkaan tule tarkoittaa mitään kuivaa kana-parsakaali-ruokavaliota, joka kyllästyttää jo ajatuksen tasolla. Nauti ruoasta arjessakin! Syö säännöllisesti, juo paljon. Nauti marjoista, joita on tällä hetkellä saatavilla ihan pilvin pimein! Valmista ruoat ennakkoon, niin et ensimmäisten työpäivien päätteeksi sorru väsyneenä noutopizzaan. Käytä saamasi ekstraenergiat hyvään treeniin. Ja nauti vielä valoisista, aurinkoisista aamuista tempaisemalla aamulenkille.

miee

Jos lintsailet aamiaisesta, koska aamulla ei ole aikaa sitä valmistaa, voit hyvin tehdä aamupalankin ennakkoon. Mahdollisuuksia on monia! Tuorepuuro esimerkiksi on aamulla ihan parasta, muhittuaan yön yli jääkaapissa! Laita syvään astiaan haluamasi määrä kaurahiutaleita, kourallinen tai kaksi marjoja tai hedelmiä, ruokalusikallinen rasvaa esim. soijalesitiiniä, öljyä tai pähkinöitä ja lorauta päälle vettä/maitoa/maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla, hunajalla, kanelilla tms ja laita kylmään. Aamulla voit napata kipon pöytään, lätkäistä kylkeen vähärasvaista proteiinia ja haluamiasi lisukkeita (itselläni siitepölyä!) ja kauhoa mössön ääntä kohti. 
rak

 

”Jos maailma menee muhennokseksi, on Hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä sitä etukäteen”

”Hei mitäs sä nyt oikein suklaata syöt? Eikö sun pitänyt nyt laihduttaa tai olla karkkilakossa??” Siis joo, mutta noi Ranskan tapahtumat saivat mut ajattelemaan, että en haluu rääkätä itseäni. Täytyy elää joka päivä niin kuin se olisi viimeinen.

Tällaisen keskustelun kuulin sivukorvalla ollessani ruoka-ostoksilla. Mauttomuudessaan tuo suklaan syönnin perustelu oli jo huvittavaa. Se herätti ristiriitaisia tunteita huvituksesta ärtymykseen. Toisaalta koin sen todella ärsyttäväksi selittelyksi, toisaalta ymmärsin häntä.

Kun elämässä tapahtuu  kauheuksia, jotka koskettavat syvästi, on luontevaa pysähtyä miettimään omaa elämää. Omat murheet ja valitukset asettuvat aika erilaiseen mittakaavaan, kun miettii, millaisia hirveyksiä ympärillä tapahtuu.  Näin käy ainakin hetkeksi. Vannotaan, että nyt loppui turhasta ruikuttaminen, mutta parin viikon päästä oman elämän suurin murhe on, että kumppani on ostanut vääränmerkkistä oliiviöljyä.

Moni julistaa, että ajan rajallisuuden vuoksi täytyy elää joka päivä, kuin se päivä olisi viimeinen. Siinä on kyllä pontta!  Itselleni tulee tästä ajattelutavasta mieleen ne lukuisat Thaimaan matkalla kohdatut reissaajat, jotka vain kiertelevät ympäri maailmaa ja nauttivat  kaikista mahdollisuuksista, joita tällä planeetalla on tarjota. Ei arkista aherrusta, vaan rentoa elämää, juhlaa ja kokemuksia toisensa perään. Vau! Ideana on nauttia elämästä niin paljon kuin suinkin. Olla kiitollinen, rakastaa, tehdä hyvää. Ei kiukuttelua turhista asioista, ei valitusta pienestä. Kuulostaa aika himputin hyvältä!

IMG_3627[1]

Mutta ehkä tuota elämän rajallisuus-ajatusta ei kannattaisi toteuttaa elämässä ihan täysin kirjaimellisesti.

Jos minä eläisin kuin tietäisin, että kyseessä on viimeinen päiväni, en varmasti söisi kaurapuuroa ja talsisi salille pakarapotkuttelemaan. En kiukuttelisi turhista asioista tai harmittelisi kodin sotkuisuutta. Varmasti en. Sen sijaan söisin hyvin, joisin viiniä rakkaiden ihmisteni kanssa. (Ja varmasti pärskisin aika paljon itkua ja hokisin, miten paljon kaikkia rakastaisin ja kävisin läpi kaikki lapsuusmuistot ja niin edelleen. ) En todellakaan miettisi huonosti kehittyneitä etureisiäni tai rästissä olevia tehtäviä. En ripustaisi pyykkejä kuivumaan, enkä valmistelisi seuraavan päivän eväitä. En ehkä uskaltaisi käydä ollenkaan nukkumaan, pelkäisin sitä, ettei huomista koskaan tulisi.

IMG_0808[1]

Mutta jos en tietäisi, että kyseessä on viimeinen päivä, eläisin toisin. Silloin kömpisin sinne salille, kiukuttelisin kun kiukuttaisin, söisin parsakaalia vaikka mieli tekisi viiniä ja juustoja. Ripustaisin ne tyhmät pyykit. Ottaisin vähän hepulia etureisistäni ja tekisin seuraavan päivän eväät. Voisin sanoa, että olipa nyt vähän huono päivä, ruoka oli pahaa ja naama ruma. Mutta voisin käydä nukkumaan levollisin mielin, tietäen, että huomenna on taas uusi päivä. Ihan ikioma, alusta loppuun. Mahdollisesti paljon parempi päivä. Yksi seuraavan vuoden 365 päivästä.

#breakfast#fitness#food#cleanfood#healthyfood#fitnessfoodproteingoodforhealthbecauseitsprotein #whatthefuckxtulipdoing
#breakfast#fitness#food#cleanfood#healthyfood#fitnessfoodproteingoodforhealthbecauseitsprotein
#whatthefuckxtulipdoing

Jos elää koko ajan odotellen, että jotain hirveyksiä tapahtuu ja on varpaillaan, varmana siitä, että kohta sattuu ja käy kalpaten, ei voi olla onnellinen. Vaikka tapahtuu kurjuuksia, on ihan pakko nostaa pää ylös, reipastua. On tärkeää nähdä, että elämä on tässä ja nyt. On hyvä elää hetkessä. Olla tietoisesti läsnä, kokea, maistella, haistella, tuntea. Mutta – mielestäni elämältä katoaa pohja, jos ei pysty näkemään tulevaisuutta, tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja haaveilemaan. Eihän silloin missään ole mitään järkeä.

Jokainen päivä ei voi olla täynnä huumaa, onnea, himoa, suuria tunteita. Voi miten mahtavaa se olisikaan, kun jokaisen päivän voisi kokea yhtä vahvasti kuin vaikka omat häänsä tai jonkin muun merkityksellisen päivän. Mutta olisi naiivia ajatella, että se olisi mahdollista aina ja koko ajan. Toisaalta, juuri sehän tekee niistä uskomattoman mahtavista fiiliksistä niin mahtavia, että ne ovat vastakohta niille toisen ääripään ikäville tuntemuksille. Ja välillä ollaan ihan tasaisesti siinä keskellä, harmaalla ja arkisella alueella, kun kaikki on ihan ”ok” ja ”jees”.

80-20 sääntö pätee mielestäni hyvin koko elämään. Selkeästi enemmän kaikkea hyvää ja positiivista ja ihanaa, mutta myös tilaa niille kurjille fiiliksille ja kehnoille valinnoille. Ei elämää voi suorittaa 110% täydellisesti. On turha potea huonoa omatuntoa, jos aina ei jaksa fiilistellä miten mahtavaa kaikki on ja olla jokaisesta asiasta kiitollinen. On välillä ihan inhimillistä marista, että ei jaksaisi tehdä jotain asiaa. On ihan ok joskus tarjoilla parsakaalit oraville ja tilata itselleen oikein rasvainen pizza kolmella juustolla. Elämme vain kerran!