Ah, kohta saa lihoa kaikessa rauhassa!

Huhheijaa, miten tuo aika vaan viliseekin niin himputin nopeasti ohi! On vaikea sitä edes tajuta, että huomenna se vuoden isoin päivä jo on. Minne nämä kaikki kuukaudet hujahtivat? Huomenna minusta tulee rouvashenkilö! Kääk. On siis viimeinen päiväni neitinä. Voisi sanoa, että hieman jo jännittää. Mutta onneksi ei ahdista. Minun koroillani ei nimittäin juosta alttarilta kovin sukkelasti karkuun.

IMG_0543[1]

Ajattelin, että tämä lomaviikko menee tottakai hääjärjestelyihin, mutta mitä muuta ajattelin? Ajattelin, että treenaan pari kertaa päivässä, käväisen terassilla nauttimassa upeasta säästä ja piipahdan satamassa jäätelöllä… Ajattelin että kävisin kehonhuoltotunneilla, kuorisin ihoa ja valmistaisin ihania ruokia. Makaisin reporankana sohvalla ja lukisin kirjaa…

Haha. Ai että miten herttaisia ajatuksia, vaan vähänpä tiesin! Eihän tämä nyt aivan niin leppoisaa menoa sitten ollutkaan! Joka aamu herännyt 3-4 aikaan. Kiirettä ja menemistä on riittänyt sieltä iltaan. Ihan sen verran että on muillekin saanut sitä jakaa. Onneksi en ota juhlista mitään erityistä stressiä. Ainoat tilanteet, joissa on meinannut kuppi läikyttää, ovat tapahtuneet ihan perinteisesti väsyneenä ja nälkäisenä. Muilta osin olen osannut nauttia viikosta ja touhuamisesta. Mutta kas kummaa, että on nälkä päässyt yllättämään jossain vaiheessa, kun ateriavälit ovat venyneet sellaisiksi, ettei niitä voi enää ateriaväleiksi edes sanoa. Ei hyvä, vaan minkäs teet, kun on touhulleen niin uppoutunut. Nyt olen ihan oikeasti unohtanut syödä, mikä on itselleni yleensä täysin tavatonta, kun vatsa alkaa aina kurnia eksaktisti ruoka-aikaan. Mutta ei nyt!

Jossain mielenhäiriössä päätin, että haluan häihin kakkubuffetin ja siihen onkin saanut ihan sen pari eri kakkua pyöräyttää. Ja tokihan piti leipoa pullaa. Ja niitä lusikkaleipipä… Myös iltapalat teemme itse. Sanoisin, että ainakaan ruoka ja juomat eivät tule loppumaan… Ensin sitä jännitti, onko kaikkea tarpeeksi, nyt kauhistuttaa, onko kaikkea liikaa ja hukummeko ruokaan ja kakkuihin! 😀  Luultavasti.

kakku
Kihlajaisista

Muutamia viime hetken peruutuksia lukuunottamatta kaikki on mennyt nappiin. Ei sitten minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Kaikki tarvikkeet ovat tulleet sovitusti, kaikki kaunistautumistoimenpiteet onnistuivat eikä kampaaja värjännyt hiuksiani keltaisiksi ja ripsihuoltaja puhkonut silmiä. Mikäs tässä siis ollessa! Tänään viimeiset leipomiset, illalla juhlapaikan koristelu ja sitten on aika olla ja nautiskella. Illalla pitänee avata yökylään tulevan siskoni kanssa työkaverini lahjoittama samppanja!

IMG_0547[1]
Olin kerrankin hillitty! Studio 71 ja luottotekijä Sari Helkovaara – KIITOS <3

Mitenkäs sitten hääkiristelyt omalta osaltani? Oliko kova morsiusdieetti? No tuotaaaa… Täytyy sanoa, että alun innon ja pontevan harjoittelun jälkeen olo ei ollut erityisen kunnianhimoinen kunnon suhteen. Vaikka sitä kriittisesti aina arvioinkin, taisin pääni sopukoissa tulla siihen järkevään lopputulemaan, että en tarvitse nyt mitään erityistoimenpiteitä. En siis joutunut ajatuksiani juuri vaivaamaan moisella. Söin vain tarkemmin, max yksi vapaasyönti viikossa sen sijaan, että koko viikonloppu pe-su puputettiin kaikkea. Treenien määräkään ei lopulta juuri noussut, intensiteetti hieman. Painoa en ole käynyt katsomassa sen koomin, kun siitä kirjoitin. Mekko on ollut kunnon mittari ja nyt olen pyrkinyt pysymään siinä koossa, että se istuu. Muutamia senttejä kropasta silti tiristyi. Eiköhän kunto ole sellainen, että naimisiin kehtaa mennä! Nyt kun sai hieman rusketusta pintaan, voisin jopa hieman kehaista, että iihan mukavalta näyttää. Aika hoikka, ei juurikaan sitä laadukasta ja pyöreää lihasmassaa ja rimpulat reidet mutta tsyhyy! Kohta on taas aikaa keskittyä niiden kasvatteluun. Kohta ei ole enää deadlinea kunnolle tai hemmetin kireää hattivattiasua määrittelemässä minkä mallinen voi olla. Tällä viikolla kun kovemmat treenitkin piti jättää, jopa pumppi lihasissa sai mekon kiristämään 😀

IMG_0561[1]

Tämä viikko ollut kyllä sikäli erikoinen lomaviikko, että niitä lomajäätelöitä ja herkutteluja ei ole tullut. No okei, eilen söin yhden jäätelön terassilla touhukkaan päivän jälkeen. Ihan niin hurjaksi heittäydyin. Mutta siinä se sitten. Huomenna kuitenkin saa syödä vatsansa pinkeäksi ja sunnuntaina lähdemme mökille, minne ei ruokavaakaa tai parsakaalia lähde mukaan. Ajattelin elää viimeiset lomapäiväni jäätelöllä, karkilla, muurinpohjaletuilla ja muutamalla lasilla kuohuvaa. Eihän siinä sitten enää tarvitsekaan nillittää, kun ollaan jo naimisissa ja voi huoletta lihoa kunnon tursakkeeksi. <3 <3 <3 Ja tehdä parit lapset, vaihtaa koiran kultaiseen noutajaan ja mitä näitä nyt oi.

NOW-I-CAN-GET-FAT_o_96188

Blogi on taas muutaman päivän hiljainen syystä että! Mutta Facebookista ja instagramista voit tihrustaa häätunnelmointia ja yleistä hepulointia! Seuraahan siis eveliinarau instagramissa ja tykkää sivusta Ever Fit Facebookissa! Tack och adjö!

PS. Käteviä nämä ajastetut tekstit! Nimimerkillä: kirjoittaja työn touhussa klo 4:00.

OSA II: Gluteenillinen, alkoholillinen ja sokerillinen antifitness-viikonloppu

No niin, sitten jatketaan polttari-ihkuttamista vielä oikein toisen kirjoituksen verran. Iiiih! Ensimmäisen osan löydä täältä!

IMG_0631[1]
Kaasoni mies oli leipaissut meille kakun!
Tosiaan. Heräsin perjantai-lauantai-välisenä yönä muutamia kertoja, mutta sain aina unenpäästä kiinni ja lopulta unta kertyi 8 tuntia, kuten aiemmassa kirjoituksessa jo fiilistelinkin. Jee! Tää oli vaan niin hienoa, että piti hehkuttaa ihan toistamiseen.  Ei siinä vaan muuta voinut kuin todeta, että oli ollut erinomainen ratkaisu mennä hyvissä ajoin nukkumaan, heräsin virkeänä ja intoa täynnä. Ehkä hirveintä, jos perjantain agenda olisi ollut kovaa viinaa666 ja lauantaina olisin halaillut ainoastaan porsliinipyttyä. Jeee. Sellainen meininki ei vastaa omaa käsitystäni hauskanpidosta. Olisin nauttinut siitä yhtä paljon kuin siitä, että minut olisi laitettu Lumikki-puvussa, pinkillä pippelipillillä siideriä imuutellen jonnekin kävelykadulle myymään omia säärikarvojani. Luultavasti lumbaalipunktiokin olisi mukavampaa ajanvietettä.

Nyt sai halata koko maailmaa, kun linnut sirkuttelivat, aurinko paistoi ja olihan se elämä nyt aika ihanaa päivänsankarina! Tralalalalaaa!

IMG_0593[1]

Lauantaiaamuna saunan terassilla oli ihanaa (no nyt en enää sano että ihanaa, kun kaikkihan siinä viikonlopussa nyt vaan oli ihanaa!!) aamupalaa, hedelmiä, croissantteja, kanasalaattia…. Jos jonkun aterian saisi valita, se olisi kyllä aamiainen. Oikein hidas, pitkä, runsas sellainen. Siinäpä sitten mussuteltiin taas kaikkea vatsalleni mahdollisimman epäsopivaa herkkua. Mutta en halunnut polttareissani nipoilla ja närppiä. Vaikka muuten valitsen ruoka-aineet oman hyvinvointini vuoksi, halusin mieluummin voida vaikka hieman pahoin, kunhan vain sain kauhoa valkoista leipää juustolla kitusiini. Taivaallista! Ja nyt on melko taivaallinen alavatsapömpötys ja korvennus…

IMG_0591[1]

IMG_0595[1]

 

Aamupalan jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin peräkanaa ajamaan autolla jonnekin. Olin ihan varma, että minut viedään ratsastamaan. Sitten epäilin, että ohjelmassa olisi joku twerkkaustuokio. Kaikilla meni varmasti hermot, kun pulisin silmät sidottuna kuin papupata ja arvuuttelin kohteita. Kun auto laitettiin parkkiin, jatkui siirtymä jalan. Tuoksui mielestäni ihan satamalta ja hetken aikaa luulinkin, että minut aiotaan kiikuttaa benjihyppytouhuihin. Vaikka tiedän, että ei kukaan tekisi sitä minulle (ellei haluaisi, että heitän veivini) niin silti siinä toisten taluttaessa iski  pieni epäluulo, että onkohan nyt jotain epämieluisaa luvassa… Mutta kiltisti  tilsin kaasoni käsikynkässä kohti määränpäätä. Menimme sisälle johonkin rakennukseen ja nenään tuli tuttu tuoksu ”Haisee ihan Torikeskukselta!” ”Aijaa, miten se nyt niin..” Menimme hissiin ja odotin…kyllä. Tuttu lonksahdus, kolmas kerros. Ovesta oikealle. Desinfiointiaineen tuoksu. ”Haisee ihan tatuointipaikalta!” Ja kyllä vaan, olimme ystäväni putiikilla. Siellä Sakari odotteli minua tatuointia varten ja tytöt jättivät minut kukkaseppeleessäni neulan alle. Sakarilla oli minulle  kuva valmiina. Ja ei kun hommiin! Edellisenä iltana olinkin häätatuoinnista pulissut, että siinähän se sitten järjestyi samalla. Je!

IMG_0615[1]

bodyeve

Kuva oli malliteltu kutsukorttimme kuumailmapallosta. Siitä tehtiin melko tumma, mutta tuli todella kiva. Nyt ei ollut niin pinkki ja turkoosi, kuin mitä viimeisimmät. Kuvaa sitten, kun on parantunut!

IMG_0622[1]

Kun kuva oli tehty, tytöt palasivat hakemaan minua. Siitä hurautimme ystävämme luo, missä takapihalle oli järjestetty piknik. Ja taas ihan mahtavia herkkuja. Ai luoja kun ajattelen, slurps. Tuskin meillä on koskaan ollut noin hulppeita tarjottavia? Itse tehtyä daimia, juustokakkua, lihapullia, kasvispizzaa, salaattia, sangriaa, suklaalla kuorrutettuja mansikoita, hummusta, foccacciaa… Ja siinä me syötiin ja juteltiin auringonpaisteessa ja sain polttarikirjaan lisää elämänohjeita ja runoja. Sitten alkoi suhdevinkkien antaminen, mutta jouduimme siirtymään sisätiloihin kun alkoi sataa. Nyt tiedän kaiken tantraseksistä. Että ei kun vain ostamaan kaapuja ja valmistelemaan hedelmäsalaattia. Ne tuntuvat olevan ilmeisen must. Oma ajatus oli vain ”AIN’T NOBODY GOT TIME FOR DAT”

IMG_0648[1]

IMG_0598[1] IMG_0629[1]IMG_0624[1]

Siinä meinasi alkaa uni maistumaan, kun tuli sisältä tuulesta ja hyvin syöneenä sisälle ja köllötti sohvalla kuuntelemassa tantrisen rakkauden saloja. Ajattelin, että ilta jatkuu laittautumisella ja sieltä sitten johonkin tanssimaan kenties. Mutta eikä mitään, silmlle side ja autoon. Ja sitten taas huristeltiin ja sitten minä taas arvuuttelin ja olin ärsyttävän kartalla kaikesta. Mutta sain kyllä totisesti yllättyä, kun menimme kaasojen kanssa seuraavaan kohteeseen. Olivat järjestäneet hotellihuoneen Paviljongista, 8 kerros ja näköala järvelle. Isot muhkeat sängyt ja tuplahuoneisto, jonne mahtui neljä. Luksusta! Kuunneltiin musiikkia ja laittaudutiin iltaa varten. Olin niiin häpläkässä!

IMG_0669[1]

IMG_0673[1]

Jossain vaiheessa siirryimme paikalliseen drinkkibaariin juttelemaan ja pitämään sadetta. Sieltä laulamaan karaokea, laulaminen kun on ihan huippupuuhaa. Osasin odottaa, että minut viedään jotain joikaamaan! Itse lallattelin pari kappaletta ja polttariporukka lauloi minulle yhdessä Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Olin siitäkin niin otettu, että samalla sydämeen ja poskiin sattui, kun nauratti ja itketti yhtä aikaa. Se oli aivan ihana juttu tytöiltä sekin! Ja saihan tuossa karaokebaarissa muutakin hupia, kun joku mies uhitteli laulavansa minut suohon Lauri Tähkän biisillä ja esitteli seurueellemme spagaatteja.

kara

Karaokesta paikalliseen tanssiravintolaan. Oltiin tosi veri important pöösöneitä ja mentiin oikein kahden ihmisen jonon ohi, uu. Yökerhossa meillä oli oma loossi, jossa oli hieman naposteltavaa ja yllätys yllätys vähän lisää kuplivaa. Istuskeltiin ja juteltiin ja tanssittiin pari tuntia. Kahden aikaan tuntui siltä, että voisi vaikka lähteä unille. Baari alkoi olla täynnä ja itseäni alkoi hieman häiritä kännisimmät lääppijät. Hotellihuoneen iso sänky alkoi kutsuvasti houkutella ja ajatukset olivat jo suuntautuneet aamupalaa kohti, joten hilpaisimme takaisin hotellille ja kömmimme unille jo ennen kolmea. Ja mikä parasta, ketään ei haitannut tai tullut olo, että ilta jäisi jotenkin kesken! Päinvastoin! Loistofiiliksissä lopeteltiin!

IMG_0700[1]

Heräsin sunnuntaiaamuna hieman ennen seitsemää ja odottelin puoli yhdeksään, että muutkin alkaisivat availla silmiään Aloin sitten vaivihkaa availla verhoja ja touhuta ja kohta muutkin kömpivät ylös. Toimii aina, kun haluaa jonkun heräävän 😀

IMG_0701[1]

Ylempään kerrokseen aamusaunaan, hiusten pesu ja hotellin aamiaiselle mättämään hedelmä(ja leipä)överit. Hetken köllöttely sängyssä, tavarat kantoon ja kotiin!

IMG_0707[1]

Tuntui tavallaan todella haikealta tulla tyhjään kotiin, kun viikonloppu oli niin täynnä huomiota, tekemistä, menoa ja meininkiä. Samalla tuntui ihanalta istua kodin hiljaisuudessa ja hieman mutustella menneitä tapahtumia ja odottaa Tuomasta kotiin.

Olen vain niin älyttömän otettu miten paljon vaivaa ja aikaa ystävät ovat käyttäneet minuun. Miettineet mieltymyksiäni, menneisyyden tapahtumia ja ihmisiä. Järjestäneet kuljetuksia ja ruokia ja juomia ja ihan kaiken!! Kaikki palaset olivat kyllä tässä viikonlopussa kohdallaan. Ihan mahtavaa. Muisteltavaa ja iloittavaa riittää  ikuisesti. Todellakin elämäni ikimuistoisimpia päiviä. Ja hyvin pystyin olemaan prinsessana ja passattavana! Mutta himputti vieköön, miten nopeasti viikonloppu meni! Oikein alkoi kauhistuttaa, että hääpäivähän humahtaa ohi ihan salamannopeasti! Apua! No, ei stressata sitä. Onhan siinä sitä paitsi koko viikko aikaa oikein kunnollä hössöttää ja nautiskella häätouhuamisesta. Ja tottakai jo ennen sitäkin.

Ja hääinto sen kuin kasvaa. Tämä oli niin parasta ja niin hyvään saumaan tuli. Kiitos kaikki ystävät ja juonissa sekä tunnelmassa mukana olleet! Olen täynnä rakkautta teille kaikille! Isoin kiitos. <3

Mutta niinhän siinä kävi, että itku pitkästä ilosta! Kun ei tapahtunut mitään onnettomuuksia, tullut krapulaa tai henkistä oireilua ja morkkista, sain muistoksi nakupellenä ravailemisesta kunnon flunssan. Kyllä hävetti oman polttariviikonlopun jälkeen soittaa töihin, että olen kipeänä, mutta minkäs teet. Ei tässä voi oikein lähteä töihin köhisemään, kurkku on niin kipeä, etten ole tänään voinut syödä mitään ja korvaa sekä koko kroppaa särkee. Takareidet kramppaavat ja toisella silmällä ei näe taas muuta kuin sössöä. Että sellaista! Iloisesta tulevasta kesämorsiamesta räkänokkaiseksi pallinaamaksi! Tämä transformaatio oli nopea! Sinne menivät tämän viikon treenisuunnitelmat ihan kankkulan kaivoon ja sai tämän aamuiselle pilatekselle ja porrastreenailuille heittää hyvästit…

Before and after.
Before and after.

Onneksi oli kuitenkin niin mahti viikonloppu. Se lämmittää mieltä ja fiilistä. Ja hitto, häät ovat ihan kohta! Aaapuuuaaaaaaaaaa….. Ihanaa ja liian jännää samaan aikaan!!

PS. Tuleva mieheni paistoi minulle lettuja! Olivat gluteenittomia ja maidottomia ja herkullisia. Jäätelö ei ollut kuin puhtaasti herkullista.

IMG_0716[1]