Oman kodin lumoissa ja vähän muutakin elämänmenoa siinä ohessa

Bloggaajat perinteisesti aina aloittavat tauon jälkeen pahoittelemalla hiljaiseloa. Minä en kuitenkaan missään nimessä voi tehdä niin, sillä en ole tauosta kovinkaan pahoillani. Ja tuskin tekään olette siellä ihan surusilmin ja toivottomina istuneet ihmettelemässä, missä yksi turhanpäiväinen jumppairmeli mennä suhertaa. Paljon on mielessä pyörinyt (omasta mielestäni) hyviä aiheita ja tullut niitäkin hetkiä, kun on oikein himottanut istua koneen äärelle naputtelemaan mietteitään. Pääasiallisesti en ole kuitenkaan ehtinyt miettiä juuri muuta, kuin muutaman viikon päässä siintyvää valmistumista (juhlia!) tulevaisuudenkuvioita ja uutta kotia (sistustusta ja kukkia).

IMG_6719[1]

Monet ovat ehkä instagramista bonganneet kotifiilistelykuvieni virran ja siinä se vapaa-aika onkin oikeastaan mennyt: uusia kulmia ihmetellessä, kotia ja pihaa laitellessa. Muutimme siis vappuna omaan rivitalokolmioon. Tässä on kerroksia, pihaa, ihana iso keittiö ja valoa! Auringonvalo tulvii sisään, eikä lamppuja ole tarvinnut sytytellä. Ulkona tuoksuvat erilaiset puut, kasvit ja kukat ja tästä hilpaisee nopeasti luontoon, kauppaan ja salillekin, jos nyt päädymme tuohon paikalliseen pikkupunttiluolaan. Kaiken kaikkiaan elo täällä on alkanut oikein mallikkaasti, päivät tuntuvat pidemmiltä ja olo on touhukas ja innostunut. On hyvä fiilis ja ihana koti. Kyllä täällä kelpaa.

IMG_6949[1]

Mutta hei, en ole vain hengannut kotona kalsarit jalassa kamomillateetä särpien ja kirjoja lukien! Tällä viikolla olen käynyt salilla neljä kertaa ja päivittäin vähän lenkkeillytkin. Ja kyllä se kroppa vaan on lähtenyt tiivistymään, jee! Mutta rennosti olen mennyt ja rennolla asenteella jatkanki. Yritän nyt välttää pingotusta ruoka- ja treeniasioiden suhteen, sillä helposti saan itseni vedettyä ylikuormitukseen. Rentous ja kohtuullinen arjen kuormitus on kyllä tehnyt ihmeitä: olen nukkunut erinomaisesti, vireä, paremmalla tuulella… Ja nälkäkin vaivaa säännöllisesti. Stressaantunut olo ei ole ollut ainakaan… Viikkoon. 😀 Ja se on jo hyvä alku.

IMG_6707[1]

Liikkumisen lisäksi täällä on myös painettu sormet hiessä kirjallisia tehtäviä. Ja jos nyt aivan itse oikein laskin, olen kirjoittanut kuukaudessa sellaiset reilut 50 sivua enemmän ja vähemmän tieteellistä tekstiä erilaisten ammattitaitoa edistävien harjoittelutehtävien muodossa. Vähän hyi. Mutta samalla mielenkiintoista. Potilasohjetta, kehitystehtävää, raporttia… Vielä olisi aikamoinen tekstipinkka viimeisteltävänä, ennen kuin passaa heittää kannat kattoon ja kippistää tutkinnon kunniaksi. Tällä hetkellä saan kuitenkin työskennellä todella mielenkiintoisten projektien parissa, eikä yhtään haittaa, vaikka joutuu gluteuksiaan lepuuttamaan työtuolissa. Viikkon sitten lopetin hommat fysiatrian poliklinikalla (ihan huippuhommaa!) ja teen nyt viimeistä työharjoitteluani Trainer4Youlla ja se jos mikä on mahtavaa. Innostuneen tiimin kanssa on innostavaa työskennellä.

IMG_6828[1]

IMG_6978[1]
Blogikelpoinen ja ennen kaikkea tyylikäs Office-pisteeni ja välipalat siinä. 😀

Nyt on aika pakata kimpsut ja kampsut. Lähden työharjoitteluni puitteissa viikonlopuksi Espooseen Trainer4You PT-koulutusputken kuntouttavan harjoittelun jaksolle.  Tarkoituksena on analysoida jakson sisältöä ja peilata sitä personal trainereille teettämäni kyselyn tuloksiin. Enkä tietenkään yhtään pistä pahakseni, vaikka tulisi itsellekin jotain pientä kertausta, sitä ei voi sulkea pois! Olen itse ko. jakson käynyt muistaakseni nelisen vuotta sitten, joten on mielenkiintoista nähdä, onko sisällöissä tapahtunut muutosta. Luvassa joka tapauksessa antoisa viikonloppu. Ja mikä parasta, pääsen hotelliin rentoutumaan. Olen ostanut pari lehteä ja kasvonaamion, muutaman uuden proteiinipatukan maisteluun ja ajattelin käydä lenkillä, uimassa ja saunomassa. Nukkua hyvin ja leveästi isossa sängyssä…. Ah. Huomenna sitten aamupalalle virkistyneenä ja kohti koulutuspäivää.

Kodista teen vielä ehkä satamiljoonaa kirjoitusta vielä jahka jokainen kimpsu ja kampsu on saatu paikoilleen. Mitä innostavinta viikonloppua joka iikalle!

collage

Trikooarki feat. hillosipulinuttura

Neljäs viikko työharjoittelua pyörähti tänään käyntiin! Vielä olisi muutama viikko rutistettavana, ennen kuin saa keskittyä pelkästään töihin. Niin ja ennen kaikkea opinnäytetyön loppuunsaattamiseen. Kyllä. Se on edelleen tekeillä. Kyllä. Se valmistuu vielä! Sen kun saisi valmiiksi, niin saisi hartioilta kymmeniä kiloja painoa pois! Sitten se ammattiin valmistuminenkin alkaisi tuntua konkreettisemmalta. Viimeiset harjoitteluni aloitan tammikuussa ja keväällä pitäisi viimein saada se tutkintonimike. Ja sitten on muuten bileiden paikka ja järjestän jonkun mahtavan arvonnan, jonka voittaja voi saada purkillisen silputtua opinnäytetyötä. Varmasti oikein loistava kuitulisä kenen tahansa fitnessirmelin ruokavalioon. Voin painattaa sen ekologiselle kierrätyspaperille, niin ei tule sitä valkaistua, epäterveellistä A4 paperia, jos se ei jonkun ruokavalioon sovi.

Hei älä huoli, kyllä se paperikin varmaan on gluteenitonta niinku nää hiutaleet!
Hei älä huoli, kyllä se paperikin varmaan on gluteenitonta niinku nää hiutaleet!

Oli aikamoinen shokki tämä arkeen palaaminen kesäloman jälkeen. Niin ja häämatkan. Mieti nyt, kun suurin homma on ollut parin viikon ajan pussailu ja syöminen ja yhtäkkiä pitää sitten tehdä jotain älyllistä, hoitaa aikatauluja ja ohjata ikenet ruvella asiakkaita. Huhhuh! Viikot ovat olleet kieltämättä rankkoja. Työtehtäväni vaativat läsnäoloa ja sosiaalista kanssakäymistä, joten en voi olla täysin aivoton zombi ja kuolata mummojen päälle. Tai olla naama happamana ja epäsosiaalisena murjottavana Myrttinä, vaikka miten ottaisi hermoon ja väsyttäisi ja oksettaisi ja harmittaisi ja haluaisi katsella Muumeja ja juoda kaakaota. Pakko olla skarppi ja energinen. Hymyillä ja olla kiinnostunut muiden tekemisistä. Kun ynnää harjoittelun päälle työt, menee helposti se reilut 50 tuntia tuolla ihmisten kanssa sosialisoidessa. Eipä sillä, ihanaahan se on kun pääsee tekemään töitä ihmisten parissa, mutta kyllä se myös kuluttaa. Ja vapaa-aikansa haluaakin mieluiten viettää ihan pyhässä hiljaisuudessa ja kommunikoida murahtelemalla ja lyhyin örähdyksin. Örr. Loppuviikosta olo alkaa olla melkoisen naatti. Ja toisinaan se on sitä vielä alkuviikostakin. Esimerkiksi tänä aamuna väsytti niin, että ihan itkua piti tihrustaa. Viikonloppuna kun ei juuri saanut nukuttua ja viime viikolla piti kuutena päivänä olla menossa. Suunnittelutyöt tuppasivat usein venymään illoillekin. Jos eivät, niin piti lukea tutkimuksia sun muuta. Ääää.

IMG_2636[1]

Mutta vaikka tänään vähän aamulla räkä tirskuikin nenästä ja kyyneliä sai pyyhkiä poskilta, meni päivä lopulta melkoisen erinomaisesti. Aamulla muutama tunti altaassa, vesijumpan ohjaamista ja ohjelmien suunnittelua. Päivän päätteeksi sali ja nyt ahterissa oikein kelpo tuntuma. Jee jee.

Ohjasin tämän päivän vesijumpparyhmää ensimmäistä kertaa ja onnistuin säätämään musiikkien kanssa. Lähtemätön ensivaikutelma! En blondina ollut tajunnut, että ei se Spotify kaikkia kappaleita offlinessa tykitäkään ja lihaskuntobiisini sattuivat sitten olemaan juuri sellaisia joita tuo maanmainio musiikkipalvelu ei halunnut soittaa. Eihän siinä auttanut kuin paniikissa kaivella jotain muuta musiikkia, mitä äkkiseltään sain hikisillä nakkisormillani etsittyä ja vedellä lihaskunto-osuus ihan lonkalta ja hieman erikoisten musiikkien tahdissa. Onneksi reippaalla asenteella ja (tyhmänä) kikattelulla saa kaikenlaiset kämmit anteeksi ja saatiin jumpattua suosiolla huiskittua loppuun!  Eikä tarvinnut esim itse laulaa. Huh. Ensi kerralle tosin pitää sitten valikoida ryhmän toiveen mukaisesti myös jotain iskelmiä… Että kunnon tanhut sitten käyntiin. Ilmeisesti on tutustuttava humpan maailmaan. Harmi, ettei mummoille ja papoille voi soittaa Scooteria. Tosin ystäväni mukaan sitä ei voi soittaa kenellekään, koska siitä saavat sydäninfarktin kaikki vauvasta vaariin. Hmm. Ei ihme, että on ollut hieman rytmihäiriöitä tässä!

IMG_2577[1]

Tämä harjoittelu on ollut sikäli erinomainen kokemus, että olen itseasiassa aika lailla ihastunut uimiseen ja vedessä lillimiseen. Sehän on todella rauhoittavaa ja rentouttavaa puuhaa! Paljon rentouttavampaa kuin joidenkin meditatiivisten valaat ulisevat tässä näin-kasettien kuuntelu. Mutta ei sentään yhtä terapeuttista kuin värittäminen… Niin ja siitä pulikoimisesta tulee jotenkin lomafiilis. Varmaan kun lomalla aina kävi aamu-uinneilla. Olen myös saanut karistettua Speedo-kammoni, enkä enää jaksa miettiä miten syvälle takapuolen ihroihin kokouikkarin saumat uppoavat. Totuushan on, että melko syvälle, mutta ei se menoa haittaa. En enää kaihda edes pesutiloja, vaikka edelleen tuotan tatuointieni ja lävistysteni kanssa hämmennystä ja saan osakseni mulkoilua. Viime viikolla istuskelin saunassa ja ovelle tuli pieni tyttölapsi. Hän katsoi minuun ja huusi sen jälkeen äidilleen: ”Äiti ei saunaan voi mennä kun siellä istuu joku poika!” Ah. Ja eräänä päivänä ovelle tuli mummeli, joka kurkkasi sisään ja sanoi ”Oho! Hui!” Näytän siis ilmeisesti ilman meikkiä (ja ripsipidennyksiä) jonkin sortin hirviöltä. Tai pojalta.

Poika lounaalla
Poika lounaalla

Sunnuntaina puin hetkeksi kunnon vaatteet. Niin ja meikkasin! Nyt arki on niin hektistä, märkää ja hikistä, että tukka on helpointa mytistää hillosipuliksi päälaelle ja meikit jättää meikkilaukkuun. Päällä on koko ajan treenivaatteet ja uikkarit. Lukuunottamatta niitä päiviä, kun pääsen päivätyöhöni ja saan laittaa kauluspaidan ja näyttää välillä ihmiseltä. Kotona jatkan yhtä tyylikästä linjaa: kääriydyn suihkun jälkeen Tuomaksen haalariin tai jättimäisiin kolitsihousuihin. Kyllä on hehkeä ja kaunis nainen, ihan parhaimmillaan! Pinnallista tai ei, mutta kyllä minä odotan, että alkaa taas sellainen arki, kun kannattaa/voi hieman panostaa pallinaamaansa. Sitten kun ei tarvitse enää marinoitua päivittäin kloorivedessä, lampsin saman tien ottamaan uudet ripsipidennykset ja värjään hiukset. Kyllä kauhistuisi ihana ripsihuoltajani ja kauhistuukin, kun näkee silmäni. Ehkä neljä ripseä per silmä. Taidan vain odotella, että ne tipahtavat kyydistä.

IMG_2865[1]

Huomenna saa sentään hieman vaihtelua tähän trikooarkeen. Lähden Tampereelle opinnäytetyöhöni liittyvän pilottihankkeen loppukokoontumiseen. Mukava päivä tiedossa! Pääsee keskustelemaan muiden ammattilaisten kanssa kokemuksista ja esittelemään omaa työtään. Eiköhän sieltä saa taas mukavan motivaatiopläjäyksen matkaevääksi!

IMG_1290[1]

Mitenkäs teidän maanantainne sujui? 🙂