Oman kodin lumoissa ja vähän muutakin elämänmenoa siinä ohessa

Bloggaajat perinteisesti aina aloittavat tauon jälkeen pahoittelemalla hiljaiseloa. Minä en kuitenkaan missään nimessä voi tehdä niin, sillä en ole tauosta kovinkaan pahoillani. Ja tuskin tekään olette siellä ihan surusilmin ja toivottomina istuneet ihmettelemässä, missä yksi turhanpäiväinen jumppairmeli mennä suhertaa. Paljon on mielessä pyörinyt (omasta mielestäni) hyviä aiheita ja tullut niitäkin hetkiä, kun on oikein himottanut istua koneen äärelle naputtelemaan mietteitään. Pääasiallisesti en ole kuitenkaan ehtinyt miettiä juuri muuta, kuin muutaman viikon päässä siintyvää valmistumista (juhlia!) tulevaisuudenkuvioita ja uutta kotia (sistustusta ja kukkia).

IMG_6719[1]

Monet ovat ehkä instagramista bonganneet kotifiilistelykuvieni virran ja siinä se vapaa-aika onkin oikeastaan mennyt: uusia kulmia ihmetellessä, kotia ja pihaa laitellessa. Muutimme siis vappuna omaan rivitalokolmioon. Tässä on kerroksia, pihaa, ihana iso keittiö ja valoa! Auringonvalo tulvii sisään, eikä lamppuja ole tarvinnut sytytellä. Ulkona tuoksuvat erilaiset puut, kasvit ja kukat ja tästä hilpaisee nopeasti luontoon, kauppaan ja salillekin, jos nyt päädymme tuohon paikalliseen pikkupunttiluolaan. Kaiken kaikkiaan elo täällä on alkanut oikein mallikkaasti, päivät tuntuvat pidemmiltä ja olo on touhukas ja innostunut. On hyvä fiilis ja ihana koti. Kyllä täällä kelpaa.

IMG_6949[1]

Mutta hei, en ole vain hengannut kotona kalsarit jalassa kamomillateetä särpien ja kirjoja lukien! Tällä viikolla olen käynyt salilla neljä kertaa ja päivittäin vähän lenkkeillytkin. Ja kyllä se kroppa vaan on lähtenyt tiivistymään, jee! Mutta rennosti olen mennyt ja rennolla asenteella jatkanki. Yritän nyt välttää pingotusta ruoka- ja treeniasioiden suhteen, sillä helposti saan itseni vedettyä ylikuormitukseen. Rentous ja kohtuullinen arjen kuormitus on kyllä tehnyt ihmeitä: olen nukkunut erinomaisesti, vireä, paremmalla tuulella… Ja nälkäkin vaivaa säännöllisesti. Stressaantunut olo ei ole ollut ainakaan… Viikkoon. 😀 Ja se on jo hyvä alku.

IMG_6707[1]

Liikkumisen lisäksi täällä on myös painettu sormet hiessä kirjallisia tehtäviä. Ja jos nyt aivan itse oikein laskin, olen kirjoittanut kuukaudessa sellaiset reilut 50 sivua enemmän ja vähemmän tieteellistä tekstiä erilaisten ammattitaitoa edistävien harjoittelutehtävien muodossa. Vähän hyi. Mutta samalla mielenkiintoista. Potilasohjetta, kehitystehtävää, raporttia… Vielä olisi aikamoinen tekstipinkka viimeisteltävänä, ennen kuin passaa heittää kannat kattoon ja kippistää tutkinnon kunniaksi. Tällä hetkellä saan kuitenkin työskennellä todella mielenkiintoisten projektien parissa, eikä yhtään haittaa, vaikka joutuu gluteuksiaan lepuuttamaan työtuolissa. Viikkon sitten lopetin hommat fysiatrian poliklinikalla (ihan huippuhommaa!) ja teen nyt viimeistä työharjoitteluani Trainer4Youlla ja se jos mikä on mahtavaa. Innostuneen tiimin kanssa on innostavaa työskennellä.

IMG_6828[1]

IMG_6978[1]
Blogikelpoinen ja ennen kaikkea tyylikäs Office-pisteeni ja välipalat siinä. 😀

Nyt on aika pakata kimpsut ja kampsut. Lähden työharjoitteluni puitteissa viikonlopuksi Espooseen Trainer4You PT-koulutusputken kuntouttavan harjoittelun jaksolle.  Tarkoituksena on analysoida jakson sisältöä ja peilata sitä personal trainereille teettämäni kyselyn tuloksiin. Enkä tietenkään yhtään pistä pahakseni, vaikka tulisi itsellekin jotain pientä kertausta, sitä ei voi sulkea pois! Olen itse ko. jakson käynyt muistaakseni nelisen vuotta sitten, joten on mielenkiintoista nähdä, onko sisällöissä tapahtunut muutosta. Luvassa joka tapauksessa antoisa viikonloppu. Ja mikä parasta, pääsen hotelliin rentoutumaan. Olen ostanut pari lehteä ja kasvonaamion, muutaman uuden proteiinipatukan maisteluun ja ajattelin käydä lenkillä, uimassa ja saunomassa. Nukkua hyvin ja leveästi isossa sängyssä…. Ah. Huomenna sitten aamupalalle virkistyneenä ja kohti koulutuspäivää.

Kodista teen vielä ehkä satamiljoonaa kirjoitusta vielä jahka jokainen kimpsu ja kampsu on saatu paikoilleen. Mitä innostavinta viikonloppua joka iikalle!

collage

Neuvojat !

Moikkailusta onkin hyvä päästä neuvojiin. Ihmisiin, jotka tietävät asioista niin paljon, etteivät kerta kaikkiaan voi pitää sitä kaikkea infoa omana tietonaan. Ei. Kun se tieto on pakko jakaa! Tai sitten ei edes tiedetä mistään mitään, mutta neuvotaan silti.

23395_10151347877863544_800119031_n

Vaikka alustus kuulostaa siltä, että puhuisin nyt itsestäni, niin lälläslää, enpäs puhukaan, vaan vieritän syyn muiden niskoille. Tai selvä, tavallaan puhun itsestäni. Koska olen joutunut neuvojan uhriksi.  (ja varmasti sortunut neuvomaan itsekin – Tuomas tietää miten ärsyttävää on, kun joku kitisee kesken treenin jostain pienestä asentovirheestä)

Kas kun tällainen värikoodia Muumipeikko oleva ruikelo menee salille hillosipulinuttura tutisten,  on hyvinkin mahdollista, että punttipenalla herää jonkinlainen suojeluvaisto. Voi, tuo kalvakka Pikku-Myy on pulassa! Hän tarvitsee apua! Minäpä menen häntä auttamaan! Hän ei tiedä mitä hän tekee. On aivan yksin täällä suurella salilla. Raukkaparka. Siellä hän nyt ähräytyy laitteen alle. Voi ei – murskaantuuko hän! Mitä hän tekee!!

Voi miten ritarillisia ovatkaan olleet ne kaikki neuvonantajat, jotka ovat tulleet kertomaan, kuinka niitä salilaitteita käytetään. Voi kiitos kovasti! Ai ihanko todella polven ojennuslaitteessa ojennetaan polvea, eikä tehdä pääsääntöisesti lantionostoja? Oho. Kaikenlaista!  Ai ihan todellako vaakaprässissä työnnetään kelkkaa rintamasuunta eteenpäin, eikä sivuttain? Hups. Silly me! Ai ihanko todella avustetussa leuanvetohärvelissä vedellään leukoja tai tehdään ojentajadippejä. Ai mitä, eikös tää oo nimenomaan porraskone? Aijaa, no hitsit, oon taas ihan sekaisin. TIRSK.

IMG_2549[1]

On ihan parasta, kun puuhastelet kaikessa rauhassa, toimiisi keskittyneenä ja joku tulee huvittuneena kertomaan, että se laite on muuten siihen ja siihen käyttötarkoitukseen. Sepä kiintoisaa. Mutta eikö tärkeintä ole saada hyvä tuntuma lihakseen? Jos se onnistuu hyödyntämällä laitetta johonkin toiseen käyttötarkoitukseen, asia lienee fine. Eipä sillä, että kovin usein tätä tekisin, koska perusliikkeet kunniaan, mutta kuitenkin. Silloin tällöin on enemmän kuin mukavaa kehitellä toisenlaista ärsykettä. Ja koska Nathalia Melo.

Minähän olen sielultani todellinen bessewisser ja rakastan sitä, että saan ohjata, auttaa tai ihan puhtaasti päteä. Mutta suinpäin kyselemättä en (yleensä) tuntemattomien puuhasteluun puutu, vaikka välillä mieli tekisi. Erityisesti silloin, kun joku kaveriaan ehkä viikon verran kokeneempi saliharrastelija opastaa sitä kaveriaan ihan päin prinkkalaa. Tai kun joku personal traineriksi itseään tituleeraava henkilö väittää kivenkovaan asiakkaalleen, että ylätaljaveto eteen on rintalihasliike ja rasvakudos on ihan samaa kudosta kuin se lihaskudoskin.

IMG_4566[1]

Neuvojat ovat niin päteviä, että heidän on välttämätöntä auttaa muita. He ovat ainakin lukenet muita enemmän Lihastohtoria ja katsoneet housunetumus kovana Nyyssölän videoita. Siihen se tietämys sitten usein jääkin. On nähty vähän liikaa meemejä, joissa mainitaan, että ei se ole kyykky eikä mikään, jos pylly ei osu maahan. Eikä se ole treeni eikä mikään, jos se ei kestä 75min. Eikä salille kannata edes mennä, ellei sieltä poistu kakat housussa ja silmämunat verisinä. Koska itse Bullikin sanoi, että pitää vähän turahtaa housuun treenin aikana. Niin että se on sitten niin.

Kun on täällä muitakin tapoja toimia, kuin vuonna -75 joltain salimarkulta, kreatiiniivaihtokaupalla saadussa ohjelmassa lukee. Ihmiset käyvät salilla erilaisten motiivien vuoksi. Koskaan ei voi tietää, vaikka henkilö olisi tekemässä kevyttä pumppailua koska on jo treenannut viisi kertaa sinä päivänä.  Turha siihen on silloin mennä lyömään tamburiinilla vauhtia, että nyt loppuu se lälläröinti. Koskaan ei voi tietää, vaikka henkilöllä olisi keinonivel, joka estää tietyt liikelaajuudet. Turha siihen on sitten mennä  kertomaan, että nyt kuule Hilkka – se on aaaaasss to the grass! Or go home!

IMG_2290[1]

Minua saa tulla kyllä neuvomaan  jos rämistelen 40min alas vinopenkkiä, kun en ymmärrä sen mekaniikkaa. (Kiitos mukavalle fyssariopiskelijapojalle, joka pelasti kasvoni asiakkaan silmissä!) Jatkossakin siis tervetuloa pelastamaan neitoa hädästä! Mutta jos teen ihan syystä seisten kulmasoutua taljassa. Tai ihan tarkoituksella työntelen prässiä kylkiasennossa. Tai teen mitä tahansa akrobaattisia liikkeitä tai twerkkauksia kesken treenin.  Niin ei samperi tarvitse tulla sanomaan, että eikös tuo nyt aika paljon hapota jalkoja ihan turhaan kun selkää on tarkoitus treenata. Netistä luin että…

Öööörröör.

Moikkaillaan ja keskitytään omiin treeneihin! Ja banaanit on aivan hyviä treenin jälkeen.