#improvementseason #fitlife #ohbugger

Optimaaliset ruokailut kellontarkasti 6 kertaa päivässä. Loistavasti menneet treenit. Upeasti sujuneet poseerausharjoitukset ja herkulliselta maistuvat kana-parsakaaliannokset. Fitnesslaif forevör!

IMG_7915[1]

No joo. Not in my life. Tämä viikko ollaan menty elämää (taas) aika antifitness-tunnelmissa ja sekös kiristää perävakoa kuin kisabikinien alaosa näin off-seasonilla. Muut tuntuvat vetelevän mitä mainiointa kehityskautta, jossa kaikki ruoasta tuleva energia upotetaan suoraan haluttuihin lihaksiin. Tai vaihtoehtoisesti on aloitettu kisadieetti ja ollaan innosta tutisten punnitsemassa seitä ja parsaa frozzypackeihin. Ja lihakset alkavat kauniisti kuoriutua esiin. Huoh. Minäkin haluan!!!

Treenit lähtivät joulun jälkeen sujumaan oikein kelvollisesti. Vaikka ,kuten joku ystävällinen lukija huomioikin, lihakset ovatkin kivasti palaneet dieetillä. True that, mutta onneksi salilla on myös kivoja pinkkejä muovipainoja ja hernepusseja. Pyllyyn sitä lihasta sentään jäi vielä ihan mukavasti, vaikka käsistä tulikin keitetyn munanuudelin näköistä lurppua. Joka tapauksessa, nopeasti jouluähmimisten jälkeen huomasi kropan tiivistyvän ja tehojen nousevan kohisten puuskuttaen nojotenkinwhatevö. Tuli se ihana salihuuma takaisin! Se huuma, että lepopäivinä jalat polkee levottomina ja mielessä pyörii vaan treenit. Se huuma, kun lepopäivä tuntuu ikuisuudelta ja se tekisi mieli vain skipata ja  jumpata niin himpurasti, vaikka joka paikkaan sattuu ja kolottaa. Niin se tosiaan oli minulla tämän hurjan pitkän treenitaipaleeni ajan, joulusta loppiaiseen. Kiitos 27.12.2014-5.1.2015 Never forget. <3

IMG_7925[1]

Joulun jälkeen on  riittänyt vilinää työrintamalla ja minähän jo toivoin, että voi kun saisin edes yhden  ylimääräisen vapaan, jotta saisin lepäämisen lisäksi  pt-asiakkaiden ohjelmapäivitykset ja uusien asiakkaiden ruokavaliot tehtyä. Hommat kun piti jaksottaa ja järjestää aivan uudelleen sairastelujeni vuoksi. Siinä on riittänyt kohtuullisesti työtä.

Toiveisiin vastattiin hieman kierolla tavalla. En tiedä kuka siihen vastasi, kroppani ilmeisesti ainakin. Ihan kuin lääkärissä ei olisi tarpeeksi saanut rampata tai kotona lorvia petipotilaana, iski loppiaisena kova kurkkukipu ja siitä lähtikin sitten käyntiin oikein mukava räkätauti. Ah. Menin keskiviikkona lämmöstä huolimatta inventoimaan illaksi ja koleassa myymälässä hortoilu ei kyllä totisesti tehnyt hyvää. Yöllä olo olikin jo aivan kamala.

Eilen piti olla ohjelmassa ripsihuoltoa vakkaripaikassani GLOWssa, ohjelmien tekoa ja treenit asiakkaan kanssa ja vaikka mitä mukavaa. Eipä kuitenkaan auttanut muu kuin perua kaikki hupi ja jäädä sänkyyn. Heräsin vasta 11 jälkeen, mikä kertoo aika hyvin olotilasta. Normaalisti kun en suostu pedissä olemaan edes viikonloppuna yli 8… Päivä meni peiton alla vatuloiden. Aseinani burana C, Finrexin, Strepsilsejä, Bafucinia, spirulinaa, mehiläisen siitepölyä, chlorellaa, sinkkiä, d-vitamiinia, c-vitamiinia, sinkkiä… Ainakin kaikki on laitettu peliin. Paitsi pakurivalkosipulicocktail.

IMG_7904[1]

Minulla on huonosti malttia sairasteluun ja kun vasta joitain viikkoja sitten olin vuodepotilaana ja meinasin tulla mökkihöperöksi, ei nyt todellakaan olisi virtaa olla paikallaan. Päätin eilen illalla että minähän menen vaikka valkosipulit nenässä ja hammasta purren töihin. Todella typerä ajatus, kuume kun päivän mittaan nousi ihan mukaviin lukemiin. Työkaveri oli onneksi topakka ja passitti minut työterveyteen, jossa kommentoitiin, että olisi ollut yllätys, jos influenssa ei olisi iskenyt minuun ensimmäisten joukossa ja olenkohan aivan viisas, kun suunnittelen töihinmenoa, koska näytän sumeasilmäiseltä räkänokalta. Kertoo siis vastustuskykyni loistavasta tasosta. En vaan osaa sairastaa, jos olen sairaslomalla. Vapaapäivä oli ihan fine vielä olla sängynpohjalla, mutta jotenkin ajatus siitä, että sairastamisajalta maksetaan palkkaa on mielestäni kurja. Ja se homma ei muuksi muutu, vaikka lääkäri kirjoittaisi kissan kokoisilla kirjaimilla, että et ole työkuntoinen perkele!  No, kuitenkin tottelin ja makaan sitten homeessa koko viikonlopun. Ei mitään tekemistä, eikä mitään mielenkiintoa maata ja katsoa sarjoja tms. Olisipa jo maanantai…

IMG_7921[1]

Juu, myönnetään. Aivan naurettavaa vikinää pikkupöpöstä. Ja olin sentään hetken terveenä. Olen elossa, tervehtymässä, ei mitään hätää. Pitäisi lopettaa marina ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta ei voi mitään, että turhauttaa. Turhauttaa kun kaikki aikataulut menevät ihan päin pyllyä, töissä joudutaan hankkimaan sijaisia, ei pääse kunnon lenkeille tai salille ja äh. Pah pyh äh.  Olen hippaloinut mymmelinä kalsarit ja eriparisukat jalassa ja mourunnut  turhautumistani. Kun en vaan kertakaikkiaan jaksaisi makoilla! Pienetkin ulkoilutuokiot koiran kanssa ovat olleet melko hengästyttäviä ja vieneet hyvin voimat, joten rahkapurkinkannattelija on ollut koira-ja ruokavastaava.

Ruokakin kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin kaikki muu. Haluaisin tällä hetkellä elää vain suklaajäätelöllä ja karkeilla. Jäätelöä olenkin hieman syönyt, mutta karkeista olen (toistaiseksi) kieltäytynyt. Tänään söin jopa yhden omenan, kaksi pientä tortillaa ja pienen jugurtin. Näin sitä pitää… Mutta juuri nyt eivät kanafileet ja valkuaiset ja salaatit ja parsakaalit oikein maistu. Eikä kyllä oikein mikään ruoka niin kiinnosta.

Toivottavasti maanantaihin mennessä honottava ääneni on palautunut tavanomaisempaan nasaaliini. Marssin silloin vuorostani sairaalaan neurologin pakeille. Tulosten tulkkaamista ja jatkotoimenpiteiden suunnittelua lienee luvassa. Fun times.

Että näin raikasta fitness-elämää täältä fitnesstörpön kotisohvalta, missä  koira piereskelee, kirjoittajan hiukset ovat likaiset ja jalassa virttyneet pyjamanhousut. Lattialla tyhjä limpparipullo ja ympärillä nenäliinoja, omenankara ja kuumemittari.  Oon sentään ottanut pari selfietä. Mutta tajusin, että en osaa ottaa enää belfieitä. Tragedia.

IMG_7980[1]

Taidan silti raahautua suihkuun vasta huomenna.

Terve itsekkyys

Olin alkuviikosta Virpi Salmen haastateltavana. Juttu julkaistaan heinäkuussa Me Naiset Sport-lehdessä.  Siinä on ehditty sopivasti viettää synttäritkin ja saan olla lehtijutussa vanhempi ja viisaampi! Virpin kanssa oli hauskaa. Olisin voinut pölistä pidemmänkin aikaa ja sanelukone meni varmaan tukkoon ylipitkistä virkkeistäni, joiden aikana en malttanut edes henkeä vetää. Kuola räiskyen paapatin lähihistoriastani ja mietteistäni harrastukseen liittyen ja välillä syttyi lamppu ja tein mielestäni suuriakin uusia oivalluksia. Uskon, että haastattelu avaa aika kattavasti sitä, minkätyyppinen bikinifitnessbeibe minä olen, jos se jollekin on jäänyt epäselväksi. Olin sivusilmällä huomaavinani, että Virpi olisi kirjoittanut ylös sanat ”juustonaksu” ”kuohariplösö” ja ”typerät purkit” Jos silmäni näkivät oikein, uumoilen, että tiedossa on hyvä ja omannäköinen juttu.

Tää hanska ei oo ihan omannäköinen. Eikä ollukaan oma!
Tää hanska ei oo ihan omannäköinen. Eikä ollutkaan oma!

Olen aiemminkin noussut barrikadeille itsekkyyden puolesta ja odotetusti haastattelussakin teema pyöri tämän samaisen termin ympärillä. 

Minulle tämä teema on todella lähellä sydäntä. Olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät uskalla olla itsekkäitä. Näihin ihmisiin kuuluu miehiä ja naisia laidasta laitaan, asiakkaita ja ystäviä. He elävät toisten ehdoilla, eivät uskalla tehdä ratkaisuja tai kuulostella sitä, miltä heistä itsestään tuntuu. Eletään parisuhteissa, joissa molemmat ovat onnettomia, ei erota aviopuolisosta lasten takia. Ei pidetä itsestään huolta, koska ”mennään lasten ehdoilla” Töissä kahmitaan kaikki hommat ja suostutaan ylitöihin ja tuurauksiin, vaikka kalenteri pursuaisi jo ennestäänkin yli äyräiden. Ei kehdata jäädä sairaslomalle, vaikka unettomuus on jatkunut jo viikkoja ja kroppa huutaa armoa.

Epäitsekkyyttä ja itsekkyyttä voi toteuttaa monella tapaa ja taustalla voi olla monenlaisia syitä. Toiset kuvittelevat naiivisti olevansa epäitsekkäitä tehdessään aina asiat toisten pillin mukaan, toiset ovat niin itsekkäitä, että pitävät itseään täysin korvaamattomina koulussa ja työyhteisössä. Toiset toivovat saavansa valtavilla ponnisteluilla arvostusta muilta. Taustalla on kuitenkin usein hylätyksi tulemisen pelkoa tai huono itsetunto. Terveellä, vahvalla itsetunnolla varustetun ihmisen nimittäin ei tarvitse lähteä joka hömpötykseen mukaan, kerätä arvostusta muilta saati polkea muiden oikeuksia ja etuja ja sortua ahneuteen ja omaan napaan tuijotteluun.

Minä olen ollut yksi niistä ihmisistä, jotka ovat eläneet väärällä tavalla itsekästä elämää. Kuvittelin, että minä olen sellainen vahva tyyppi, joka ei muiden mielipiteistä piittaa. Kuvittelin, että voimavarani ovat jotenkin erityisen suuret ja jaksan mitä vain. Kuvittelin, että olen korvaamaton ja vain minä saan hommat hoidettua. 

Olen ollut paljon itsekkäämpi ja omia etujani tavoittelevampi. Olen tehnyt elämässä ratkaisuja, joiden seurauksia en ole miettinyt muiden ihmisten näkökulmasta. Olen miettinyt omia tavoitteitani, nautintoa ja sen hetkistä tuntemusta enemmän, kuin jälkiseurauksia. Mutta olen myös laittanut muiden tarpeet ja halut liian usein omien voimavarojeni edelle.

Ensimmäinen pitkä parisuhteeni muutti minua. Sitä kuvitteli, että voi muuttaa toisen. Auttaa, tehdä paremman ihmisen ja pyyhkiä kurjat menneisyyden haamut pois hoivaamalla ja hellimällä. Toista halusi varjella kaikelta pahalta ja ylimääräiseltä kuormitukselta. Hoidin kaikki kotityöt, makselin unohtuneita laskuja, pakkasin eväitä, pakkasin tavaroita. Huolehdin juoksevista asioista. Laitoin likoon kaiken.  Oma elämäntilanteeni oli tällöin hyvä. Sopivasti kuormitusta, asiat etenivät suunnitelmien mukaan. Kaikki tuntui mielekkäältä. Minulla oli aikaa ja voimavaroja panostaa toiseen täydellisesti. Olin hetken aikaa se kadehdittava unelmatyttöystävä ja saamani arvostus ja huomio ulkopuolisilta vain lisäsivät haluani tehdä kaikkeni.

Kun oma pakettini hajosi, alkoi hajota parisuhdekin. Eihän kumppani ollut yksinkertaisesti tottunut siihen, että minä en jaksa. Hänellä ei ollut voimia tai osaamista käsitellä minun suruani. Hän ei ollut tottunut tekemään suhteen eteen asioita. Koin huonoa omatuntoa. Koin, että kumppanini on uhri, joka joutuu kärsimään. Minun pitäisi jaksaa. Minun pitäisi kannatella tätä pakettia. Yritin vielä kovemmin. Kuvittelin, että vain minä voin ymmärtää ja auttaa tätä toista ihmistä. Kuvitelmissani nämä kriisit vahvistivat suhdetta. Tuli voimakkaammin olo, että kyllä me selvitään tästä, koska selvisimme tuostakin.

Kovin kauaa ei kuitenkaan voi elää muita varten ja toisten ehdoilla. Aloin kokea tyytymättömyyttä elämääni. Haaveilin aivan erilaisesta elämästä, erilaisesta kumppanista ja erilaisista arvoista. Koska minulla ei ollut rohkeutta ja voimaa erota, kanavoin negatiiviset tunteet toiseen. Aloin halveksua niitä asioita, jotka kumppani teki eri tavalla. Aloin halveksia hänen harrastustaan, työtään, tyyliään ja mielenkiinnonkohteita. Pidin itseäni parempana ihmisenä ja omia ajatuksia tärkeämpinä.

Kun heräsin näihin tunteisiin, minä todella katsoin peiliin. Sieltä ei katsonut iloinen, pisamanaamainen ja huumorintajuinen hepuloitsija. Pikku-Myy. Sieltä katsoi totinen ja surullinen viivasuu, jota ei ollut helppo saada nauramaan. Vakavoitunut, tylsämielinen. Vilijonkka. Silloin koin niin voimakkaasti sen tuntemuksen, että minä en ole tuo ihminen tuossa. En halua olla tuollainen ihminen. Silloin tiesin, että on tehtävä päätös. Ennen kaikkea itseni takia, mutta myös kumppanin takia. Hän ei enää saanut esiin parhaita puoliani, mutta tajusin, että minäkään en saanut enää esiin hänen parhaita puoliaan. Hän ei todellakaan ollut Mr. Perfect, mutta kukaan ei silti ansaitse sellaista halveksuntaa, jota hän välillä sai minulta osakseen. 

Eropäätös muhi kuukausia, kunnes eräänä ihan tavallisena päivänä se fiilis tuli. Tuntui siltä, että kadonnut minä kutitteli jossain taka-alalla ja kirkui, että päästä minut täältä ulos ja heti. Minulle tuli todella vahvasti sellainen olo, että minun on toimittava NYT, HETI ja viipyilemättä. Nyt on se hetki, kun minun on tehtävä muutos ja otettava vastuu onnestani. Tajusin myös sen, että kyllä minä pärjään, tapahtui mitä tapahtui!

Eron jälkeen päätin, että jatkossa aion olla itsekkäämpi. Ja uudessa parisuhteessa sanoin jo heti alkumetreillä, että aion ajatella enemmän itseäni – olen pahoillani, mutta en vain aina jaksa. Eikä minun ole tarvinnutkaan jaksaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä saan olla heikko. Tiedän, että pärjään yksin, mutta minun ei tarvitse. Ja se tuntuu mahtavalta! Tottakai minulla on myös perhe ja ystävät, mutta oli upeaa saada se turva myös parisuhteeseen. 

IMG_1660[1]

Elämää oppii vain elämällä ja itseensä tutustuu vain tutustumalla. Maksoin kovat oppirahat, mutta se oli kaiken sen arvoista. Elämä tuntuu tasapainoisemmalta ja höyhenenkevyeltä. Nyt tiedän paremmin, mitä haluan ja mitä ansaitsen.

Nyyti RY:n sivuilla on loistavia ohjeita itsetunnon kohentamiseen ja terveeseen itsekkyytteen. Löydätkö sinä kehitettävää itsekkyydessäsi?

Terveen itsekkyyden ydin on aktiivinen, vastuullinen ote omaan elämään. Anna itsellesi lupa virheisiin ja mielenmuutoksiin.

Tunne ja tunnusta omat rajasi sekä rajallisuutesi ja hyväksy ne. Arvosta itseäsi ja luovu liiallisista vaatimuksista itseäsi kohtaan. Huolehdi omista voimanlähteistäsi. Mieti mitä tarvitset voidaksesi hyvin.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta. Päätä itse, mistä kannat huolta ja mistä huolehdit. Sinulla on omat oikeudet.

Varaa aikaa omaan käyttöön ja lataa akkuja tekemällä jotain mukavaa, jotain mitä odotat ja haluat ja mistä tulet iloiseksi ja innostuneeksi.

Uskalla olla erilainen. Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallinen myötäily saattaa vieraannuttaa omasta itsestä.

Opettele tekemään valintoja, päättämään ja tahtomaan. Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä kumpaa haluat.

Irrottaudu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista.

Ole armollinen. Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka auttavat kasvamaan, kannustavat ja hyväksyvät sinut omana itsenäsi.

Älä lannistu hylkäämisistä, vaan yritä uudelleen.

Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. 

 

Itsekästä päivää kaikille lukijoille! Ottakaa vastuu omasta onnellisuudesta ja tehkää niitä asioita, joita haluatte tehdä.

Kiitos SALON GLOW. Ihana Piritta laittoi ripset kuntoon ja Mari värjäili oljenkeltaiset kutrit hohtaviksi.
Kiitos SALON GLOW. Ihana Piritta laittoi ripset kuntoon ja Mari värjäili oljenkeltaiset kutrit hohtaviksi.