Pylly syynissä yli vuoden tauon jälkeen + Nu3 arvonta !

Yhteistyössä. Nu3

Toivottavasti kaikki eivät lue otsikkoa väärin, kuten minä. Koko ajan olen lukevinani, että pylly syylissä. Hyi! Onneksi ei!

IMG_3694[1]

”Näytä sun etuasento. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Ota vielä taka-asento.”

Näissä merkeissä vietin sunnuntain: tehden haparoivia poseerauksia pitkän tauon jälkeen. Käväisin nimittäin kuntotsekissä uudella valmentajalla. Iik.

Voi pojat. Se se oli jännittävää. Jännitystä olisi voinut lieventää se, että olisin a)harjoitellut poseerauksia viime aikoina b) treenannut ahkerasti edeltävät viikot c) jättänyt leffakarkit ja sämpylät popsimatta edellisinä päivinä. Asiaa ei juuri helpottanut 4.5h bussimatka. Tunsin olevani paisunut, kuin simassa lillinyt rusina. Ja asentoihin kääntyminen tuntui niin epäluontevalta.  Ihan kuin olisi yrittänyt vääntää kampelaa asanoihin. Enhän minä enää osannut edes kunnolla pyllistää! Ja se jos mikä on elämän tärkeimpiä taitoja. Ei auta, kuin palata harjoitusten pariin ja tunkea taas pyllyä niin pitkälle taakse kuin menee.

Asianmukaiset leffanamit.
Asianmukaiset leffanamit.

Oli miten oli. Päivä oli oikein mukava, vaikka vietinkin maamme pääkaupungissa hurjat 2 tuntia. 9e tarjousvuoro Helsinkiin oli halpa, mutta pitkä. Toisaalta, ei se kyllä mitään haitannut. Sain omaa aikaa. Mutustelin eväitä, suunnittelin tulevaa viikkoa ja nukuin. Nukahtelin vähän väliä ja heräilin kuolavana pitkin poskea vain nukahtaakseni uudelleen. Lihakset tuntuivat niin painavilta ja pää raskaalta. Olisin voinut nukkua kauemminkin!

11.50 olin viimein perillä. Tapaaminen klo 12:00 paikassa, jonka osoite ei sanonut minulle juuri mitään. Hyvä veto, Eveliina. Minne ihmeeseen pitää mennä? Koikkelehdin sateessa ihan väärään suuntaan, pyörin ympyrää. Yritin saada jotain tolkkua iPhonen navigaattorista, mutta huonolla menestyksellä. Paikalliselta rouvalta sain vinkkejä, mihin ottaa suuntima ja lähdin kipittämään tulipalokiireellä paikkaan x. Pari minuuttia myöhässä saavuin salin edustalle, missä minua odottelikin hymyilevä lippispää. Kättelimme ja minä puhua pälpätin kaiken mahdollisen matkasta ja eksymisestäni siinä muutaman minuutin matkanteon aikana, mikä meni ulko-ovilta salin aulaan. Ensivaikutelma on aina tärkeä. Loin varmaan kuvan, että olen puheripulinen hullu Keski-Suomesta. That’s me.

Papatus sen kun jatkui, kun sain vapaan sanan ja pääsin puhumaan suosikkiaiheestani, eli tietenkin itsestäni! Siinä sitten tulikin joristua kaikenlaista mahdollista omista vavhvuuksista ja heikkouksista ja toiveista ja tavoitteista. Käytiin hieman läpi ruokailua ja treenipuolta ja höpöteltiin yleisiä lajin linjauksesta. Sitten olikin aika vaihtaa vaatetusta ja pyörähdellä muutama kerta ympäri poseerausten merkeissä.

Asentoihin sain heti hyviä korjauksia ja huomioita. Kokeiltiin paria erilaista etuasentoa. Niistä sitten valitaan se, kumpi luontevammalta tuntuu. Mielestäni oli hyvin sanottu, että esiintyminen ja asennot lähtevät minusta itsestäni ja luontevuus on tärkeintä. Hyvä muistutus. Poseeraukset olivat ihan ok, muutamia asioita pitää huomioida. Suurin haasteeni on varmasti  edelleen kävely, asentojen vaihdot ja ylipäätään se esiintyminen. Mikäs siinä, jos paikallaan saisi vain kökkiä selkä notkolla ja tarakka tyrkyllä. Mutta mukavia haasteita, ei muuta kuin treeniä treeniä! Uudet korkokengät vain kotiin ja sitten klipetiklopeti  klopsis.

Kunnosta sain realistista palautetta. Positiivista oli, etteivät kanankoipeni ole niin katastrofaalisessa jamassa, kuin itse ajattelen, mutta niihin tarvitaan toki lisää muotoa ja erottuvuutta. Pakaraa oli hyvin. Olkapäät nousivat tällä hetkellä kehitystarpeessa muiden ruhonosien ohi, mutta tasaisesti on hyvä saada  muotoa ja tiiviyttä kaikkialle. Kaiken kaikkiaan palaute oli: ”Rasvaa on, olkapäihin lisää pyöreyttä, jalkoja vähän lisää. Mut joo-o. Ihan on hyvä kunto.” Jee, oon ihan hyvässä kunnossa. Se riitti nostamaan minun mieltäni. Siitä lähdetään sitten rakentelemaan.

IMG_3670[1]

Kuntotsekin jälkeen olo oli hyvin varma. Tämän henkilön kanssa tulee juttuun. Jämpti, rehellinen, sanoo mitä ajattelee. Ei lähde kertomaan asioita, joita ehkä haluaisin kuulla, vaan asiat niin kuin hän ne itse näkee. Jes, hyvä tämä. Varmasti tulee olemaan tiukkaa treeniä ja esiintymisen viilaamista luvassa, en epäile  lainkaan. Innolla odotan, että valmennussuhde tästä syvenee ja päästään kunnolla hommaan kiinni.

Kotiläksyksi sain ruokapäiväkirjan  täyttämistä ja treeniraportin tekemistä. Näillä mennään. Innolla odotan, millaista treeniohjelmaa sieltä tulee. Olkapäät tulevat saamaan kovaa kyytiä, se on varma!

Lopuksi vielä pientä arvontaa! Ennen kuin pulisen lisää valmentajastani, voisitte te lukijat hyvät, arvata kuka kyseessä on! Oikein vastaava henkilö voi voittaa NU3-tuotteita. Mm. * NU3-acerolaa ja moringaa vitaamiinilisiksi syksyyn. Mukaan laitan pienen bonusyllätyksen! Jos kukaan ei arvaa, arvon palkinnon kaikkien arvuuttelijoiden kesken! Jee. Ei olekaan aikoihin ollut arvontoja. Vastausaikaa keskiviikkoon,  12.11.!

IMG_3711[1]

Mutta niin, tässä sitä taas ollaan. Paluu fitnesstörpöksi on alkanut. O ou. Pahoittelen tulevia kuvia puurosta, parsakaalista ja pyllystä.

IMG_3716[1]

*Acerola on kirsikan tapainen trooppinen hedelmä. Acerola-jauheessa on hurjasti C-vitamiinia. Sopii siis mainioksi lisäksi esim smoothieen.

*Moringa on ravinnerikas viherjauhe. Hyvät pitoisuudet mm. A-, B1-, B2-, C-, ja E-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia.

 

Ah, kohta saa lihoa kaikessa rauhassa!

Huhheijaa, miten tuo aika vaan viliseekin niin himputin nopeasti ohi! On vaikea sitä edes tajuta, että huomenna se vuoden isoin päivä jo on. Minne nämä kaikki kuukaudet hujahtivat? Huomenna minusta tulee rouvashenkilö! Kääk. On siis viimeinen päiväni neitinä. Voisi sanoa, että hieman jo jännittää. Mutta onneksi ei ahdista. Minun koroillani ei nimittäin juosta alttarilta kovin sukkelasti karkuun.

IMG_0543[1]

Ajattelin, että tämä lomaviikko menee tottakai hääjärjestelyihin, mutta mitä muuta ajattelin? Ajattelin, että treenaan pari kertaa päivässä, käväisen terassilla nauttimassa upeasta säästä ja piipahdan satamassa jäätelöllä… Ajattelin että kävisin kehonhuoltotunneilla, kuorisin ihoa ja valmistaisin ihania ruokia. Makaisin reporankana sohvalla ja lukisin kirjaa…

Haha. Ai että miten herttaisia ajatuksia, vaan vähänpä tiesin! Eihän tämä nyt aivan niin leppoisaa menoa sitten ollutkaan! Joka aamu herännyt 3-4 aikaan. Kiirettä ja menemistä on riittänyt sieltä iltaan. Ihan sen verran että on muillekin saanut sitä jakaa. Onneksi en ota juhlista mitään erityistä stressiä. Ainoat tilanteet, joissa on meinannut kuppi läikyttää, ovat tapahtuneet ihan perinteisesti väsyneenä ja nälkäisenä. Muilta osin olen osannut nauttia viikosta ja touhuamisesta. Mutta kas kummaa, että on nälkä päässyt yllättämään jossain vaiheessa, kun ateriavälit ovat venyneet sellaisiksi, ettei niitä voi enää ateriaväleiksi edes sanoa. Ei hyvä, vaan minkäs teet, kun on touhulleen niin uppoutunut. Nyt olen ihan oikeasti unohtanut syödä, mikä on itselleni yleensä täysin tavatonta, kun vatsa alkaa aina kurnia eksaktisti ruoka-aikaan. Mutta ei nyt!

Jossain mielenhäiriössä päätin, että haluan häihin kakkubuffetin ja siihen onkin saanut ihan sen pari eri kakkua pyöräyttää. Ja tokihan piti leipoa pullaa. Ja niitä lusikkaleipipä… Myös iltapalat teemme itse. Sanoisin, että ainakaan ruoka ja juomat eivät tule loppumaan… Ensin sitä jännitti, onko kaikkea tarpeeksi, nyt kauhistuttaa, onko kaikkea liikaa ja hukummeko ruokaan ja kakkuihin! 😀  Luultavasti.

kakku
Kihlajaisista

Muutamia viime hetken peruutuksia lukuunottamatta kaikki on mennyt nappiin. Ei sitten minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Kaikki tarvikkeet ovat tulleet sovitusti, kaikki kaunistautumistoimenpiteet onnistuivat eikä kampaaja värjännyt hiuksiani keltaisiksi ja ripsihuoltaja puhkonut silmiä. Mikäs tässä siis ollessa! Tänään viimeiset leipomiset, illalla juhlapaikan koristelu ja sitten on aika olla ja nautiskella. Illalla pitänee avata yökylään tulevan siskoni kanssa työkaverini lahjoittama samppanja!

IMG_0547[1]
Olin kerrankin hillitty! Studio 71 ja luottotekijä Sari Helkovaara – KIITOS <3

Mitenkäs sitten hääkiristelyt omalta osaltani? Oliko kova morsiusdieetti? No tuotaaaa… Täytyy sanoa, että alun innon ja pontevan harjoittelun jälkeen olo ei ollut erityisen kunnianhimoinen kunnon suhteen. Vaikka sitä kriittisesti aina arvioinkin, taisin pääni sopukoissa tulla siihen järkevään lopputulemaan, että en tarvitse nyt mitään erityistoimenpiteitä. En siis joutunut ajatuksiani juuri vaivaamaan moisella. Söin vain tarkemmin, max yksi vapaasyönti viikossa sen sijaan, että koko viikonloppu pe-su puputettiin kaikkea. Treenien määräkään ei lopulta juuri noussut, intensiteetti hieman. Painoa en ole käynyt katsomassa sen koomin, kun siitä kirjoitin. Mekko on ollut kunnon mittari ja nyt olen pyrkinyt pysymään siinä koossa, että se istuu. Muutamia senttejä kropasta silti tiristyi. Eiköhän kunto ole sellainen, että naimisiin kehtaa mennä! Nyt kun sai hieman rusketusta pintaan, voisin jopa hieman kehaista, että iihan mukavalta näyttää. Aika hoikka, ei juurikaan sitä laadukasta ja pyöreää lihasmassaa ja rimpulat reidet mutta tsyhyy! Kohta on taas aikaa keskittyä niiden kasvatteluun. Kohta ei ole enää deadlinea kunnolle tai hemmetin kireää hattivattiasua määrittelemässä minkä mallinen voi olla. Tällä viikolla kun kovemmat treenitkin piti jättää, jopa pumppi lihasissa sai mekon kiristämään 😀

IMG_0561[1]

Tämä viikko ollut kyllä sikäli erikoinen lomaviikko, että niitä lomajäätelöitä ja herkutteluja ei ole tullut. No okei, eilen söin yhden jäätelön terassilla touhukkaan päivän jälkeen. Ihan niin hurjaksi heittäydyin. Mutta siinä se sitten. Huomenna kuitenkin saa syödä vatsansa pinkeäksi ja sunnuntaina lähdemme mökille, minne ei ruokavaakaa tai parsakaalia lähde mukaan. Ajattelin elää viimeiset lomapäiväni jäätelöllä, karkilla, muurinpohjaletuilla ja muutamalla lasilla kuohuvaa. Eihän siinä sitten enää tarvitsekaan nillittää, kun ollaan jo naimisissa ja voi huoletta lihoa kunnon tursakkeeksi. <3 <3 <3 Ja tehdä parit lapset, vaihtaa koiran kultaiseen noutajaan ja mitä näitä nyt oi.

NOW-I-CAN-GET-FAT_o_96188

Blogi on taas muutaman päivän hiljainen syystä että! Mutta Facebookista ja instagramista voit tihrustaa häätunnelmointia ja yleistä hepulointia! Seuraahan siis eveliinarau instagramissa ja tykkää sivusta Ever Fit Facebookissa! Tack och adjö!

PS. Käteviä nämä ajastetut tekstit! Nimimerkillä: kirjoittaja työn touhussa klo 4:00.