Ah, kohta saa lihoa kaikessa rauhassa!

Huhheijaa, miten tuo aika vaan viliseekin niin himputin nopeasti ohi! On vaikea sitä edes tajuta, että huomenna se vuoden isoin päivä jo on. Minne nämä kaikki kuukaudet hujahtivat? Huomenna minusta tulee rouvashenkilö! Kääk. On siis viimeinen päiväni neitinä. Voisi sanoa, että hieman jo jännittää. Mutta onneksi ei ahdista. Minun koroillani ei nimittäin juosta alttarilta kovin sukkelasti karkuun.

IMG_0543[1]

Ajattelin, että tämä lomaviikko menee tottakai hääjärjestelyihin, mutta mitä muuta ajattelin? Ajattelin, että treenaan pari kertaa päivässä, käväisen terassilla nauttimassa upeasta säästä ja piipahdan satamassa jäätelöllä… Ajattelin että kävisin kehonhuoltotunneilla, kuorisin ihoa ja valmistaisin ihania ruokia. Makaisin reporankana sohvalla ja lukisin kirjaa…

Haha. Ai että miten herttaisia ajatuksia, vaan vähänpä tiesin! Eihän tämä nyt aivan niin leppoisaa menoa sitten ollutkaan! Joka aamu herännyt 3-4 aikaan. Kiirettä ja menemistä on riittänyt sieltä iltaan. Ihan sen verran että on muillekin saanut sitä jakaa. Onneksi en ota juhlista mitään erityistä stressiä. Ainoat tilanteet, joissa on meinannut kuppi läikyttää, ovat tapahtuneet ihan perinteisesti väsyneenä ja nälkäisenä. Muilta osin olen osannut nauttia viikosta ja touhuamisesta. Mutta kas kummaa, että on nälkä päässyt yllättämään jossain vaiheessa, kun ateriavälit ovat venyneet sellaisiksi, ettei niitä voi enää ateriaväleiksi edes sanoa. Ei hyvä, vaan minkäs teet, kun on touhulleen niin uppoutunut. Nyt olen ihan oikeasti unohtanut syödä, mikä on itselleni yleensä täysin tavatonta, kun vatsa alkaa aina kurnia eksaktisti ruoka-aikaan. Mutta ei nyt!

Jossain mielenhäiriössä päätin, että haluan häihin kakkubuffetin ja siihen onkin saanut ihan sen pari eri kakkua pyöräyttää. Ja tokihan piti leipoa pullaa. Ja niitä lusikkaleipipä… Myös iltapalat teemme itse. Sanoisin, että ainakaan ruoka ja juomat eivät tule loppumaan… Ensin sitä jännitti, onko kaikkea tarpeeksi, nyt kauhistuttaa, onko kaikkea liikaa ja hukummeko ruokaan ja kakkuihin! 😀  Luultavasti.

kakku
Kihlajaisista

Muutamia viime hetken peruutuksia lukuunottamatta kaikki on mennyt nappiin. Ei sitten minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Kaikki tarvikkeet ovat tulleet sovitusti, kaikki kaunistautumistoimenpiteet onnistuivat eikä kampaaja värjännyt hiuksiani keltaisiksi ja ripsihuoltaja puhkonut silmiä. Mikäs tässä siis ollessa! Tänään viimeiset leipomiset, illalla juhlapaikan koristelu ja sitten on aika olla ja nautiskella. Illalla pitänee avata yökylään tulevan siskoni kanssa työkaverini lahjoittama samppanja!

IMG_0547[1]
Olin kerrankin hillitty! Studio 71 ja luottotekijä Sari Helkovaara – KIITOS <3

Mitenkäs sitten hääkiristelyt omalta osaltani? Oliko kova morsiusdieetti? No tuotaaaa… Täytyy sanoa, että alun innon ja pontevan harjoittelun jälkeen olo ei ollut erityisen kunnianhimoinen kunnon suhteen. Vaikka sitä kriittisesti aina arvioinkin, taisin pääni sopukoissa tulla siihen järkevään lopputulemaan, että en tarvitse nyt mitään erityistoimenpiteitä. En siis joutunut ajatuksiani juuri vaivaamaan moisella. Söin vain tarkemmin, max yksi vapaasyönti viikossa sen sijaan, että koko viikonloppu pe-su puputettiin kaikkea. Treenien määräkään ei lopulta juuri noussut, intensiteetti hieman. Painoa en ole käynyt katsomassa sen koomin, kun siitä kirjoitin. Mekko on ollut kunnon mittari ja nyt olen pyrkinyt pysymään siinä koossa, että se istuu. Muutamia senttejä kropasta silti tiristyi. Eiköhän kunto ole sellainen, että naimisiin kehtaa mennä! Nyt kun sai hieman rusketusta pintaan, voisin jopa hieman kehaista, että iihan mukavalta näyttää. Aika hoikka, ei juurikaan sitä laadukasta ja pyöreää lihasmassaa ja rimpulat reidet mutta tsyhyy! Kohta on taas aikaa keskittyä niiden kasvatteluun. Kohta ei ole enää deadlinea kunnolle tai hemmetin kireää hattivattiasua määrittelemässä minkä mallinen voi olla. Tällä viikolla kun kovemmat treenitkin piti jättää, jopa pumppi lihasissa sai mekon kiristämään 😀

IMG_0561[1]

Tämä viikko ollut kyllä sikäli erikoinen lomaviikko, että niitä lomajäätelöitä ja herkutteluja ei ole tullut. No okei, eilen söin yhden jäätelön terassilla touhukkaan päivän jälkeen. Ihan niin hurjaksi heittäydyin. Mutta siinä se sitten. Huomenna kuitenkin saa syödä vatsansa pinkeäksi ja sunnuntaina lähdemme mökille, minne ei ruokavaakaa tai parsakaalia lähde mukaan. Ajattelin elää viimeiset lomapäiväni jäätelöllä, karkilla, muurinpohjaletuilla ja muutamalla lasilla kuohuvaa. Eihän siinä sitten enää tarvitsekaan nillittää, kun ollaan jo naimisissa ja voi huoletta lihoa kunnon tursakkeeksi. <3 <3 <3 Ja tehdä parit lapset, vaihtaa koiran kultaiseen noutajaan ja mitä näitä nyt oi.

NOW-I-CAN-GET-FAT_o_96188

Blogi on taas muutaman päivän hiljainen syystä että! Mutta Facebookista ja instagramista voit tihrustaa häätunnelmointia ja yleistä hepulointia! Seuraahan siis eveliinarau instagramissa ja tykkää sivusta Ever Fit Facebookissa! Tack och adjö!

PS. Käteviä nämä ajastetut tekstit! Nimimerkillä: kirjoittaja työn touhussa klo 4:00.

Näillä vinkeillä peppu kasvuun!

Kaikki haluavat lukea vinkkejä siitä, miten saada perästään mahdollisimman muheva, mehevä ja iso. Myönnä! Sinäkin klikkasit tämän auki. Enää ei haluta mitään lituskoita mallipyllyjä, jotka mahtuvat 0 koon farkkuihin. Halutaan sellainen perä, että sen saa survottua ainoastaan joustavaan trikooseen. Ja trikoo on siitä hyvä, että se paljastaa perseen. Kumman Kaa-ohjelma onneksi opasti jo vuosia sitten, että puku taas on siitä huono, kun se peittää perseen. Miksi enää edes viitsin opiskella kun tiedän jo kaiken olennaisen elämästä?

IMG_8878[1]
Ota belfie, ota ota belfie. Ghettosali.

Näin on närhen munat. PS. Inhoan sanaa peppu.

Itsehän olen tutustunut tähän pyllyn kasvatteluun ihan toisesta näkövinkkelistä tässä viime aikoina. Ahteriaan kun voi kasvattaa, yllätys yllätys, muullakin kuin salilla pontevasti ylös alas veivaamalla. Olen tällä viikolla viettänyt salilla oman treenini parissa kunnioitettavat 45min. Kokeneemmat IFBB bikini fitness athletet kertovat, että tällaisen epäonnistuneen treeniviikon voi kääntää blogissaan kuulostamaan täysin optimoidulta ja suunnitelmalliselta kevyeltä viikolta. Lienee sanomattakin selvää, että käytin nuo arvokkaat minuutit pakaraosaston jumppaamiseen.  Mutta muuten olen tosiaan keskittynyt urakalla pyllyn leventämiseen muilla tavoin.

Minä olen istunut. Kuuliaisesti. Lonkankoukistajat rusinoiksi supistuneina, kuten kunnon istumatyöläinen konsanaan. Melko vierasta on touhu edelleen, arki kun on pääsääntöisesti hyvin liikkumis- ja seisomispainotteista, mutta äitini sanat: ”Lääketieteen opiskelussa tarvitaan ennen kaikkea hyviä pakaralihaksia” mielessäni, olen painanut pyllyäni tiukemmin penkkiin. Että kyllä tässä on niitä kankkuja treenattu,  kun olen istunut tenttikirjan, näyttökoemateriaalien sekä opinnäytetyön äärellä.

lataus (8)

Tuntuu, että takapuoli oikein valuu tähän penkille, niin velttona se istuessa on. Ellei niitä kankkuja sitten koko ajan jännitä ja purista pää sinisenä yhteen. Kokeilepa! Mielellään niin, että joku on vieressä ihmettelemässä, mitä oikein teet. Mutta oikeasti, se on ihan tiukkaa työtä!! Harmikseni olen kuitenkin huomannut, että kyllä tämä itsellekin tyypillinen istuma-asento taitaa olla melko epäaktiivinen lössö, jossa selkä pyöristyy ja takapuoli leviää pullataikinamaisiksi ulokkeiksi vartalon molemmin puolin.

Istuminen ei todellakaan tee hyvää. Ei perälle, eikä millekään muullekaan kehonosalle. Jumittaa lihakset, aineenvaihdunta toimii huonommin… Lisätäänkö vielä hieman stressiä? No lisätään. Jos ei stressiä löydy, niin on se kumma. Minä voin luovuttaa omastani kaikille elon pehmeissä mainingeissa tyystin zen-fiiliksissä lipuville downshiftaajille.

En näytä vakuuttavalta stressaajalta
En näytä vakuuttavalta stressaajalta

Mutta kuitenkin. Stressaaminen aiheuttaa himoja. Ei tosin varmaankaan niinkään makuukammarin puolelle, vaan enemmänkin tuonne keittiön suuntaan. Toiset laihtuvat stressitilanteissa tikuiksi, mutta lienee yleisempää, että stressi lisää ruokahalua ja kerryttää liikakiloja siihen taipuvaisilla.  Sokeri ja rasva olisivat stressiaivojen mielestä parasta nannaa ja tuikitarpeellisia saada. Keho kun mielestään käy aivan ylikierroksilla.

IMG_7025[1]

Ja toki käykin. Mutta se mikä käy eniten ylikierroksilla, on kortisolin tuotanto, ei niinkään kalorikulutus. Siellä se lisämunuaisen kortisolitehdas tuota stressihormonia ruksuttaa oikein urakalla. Oli se stressi sitten psyykkistä tai fyysistä. Normaalisti kortisolitasot laskevat, kun stressi vähenee, mutta kun stressi jatkuu pitkään, eivät tasot laskeudukaan alas, vaan jäävät sinne yläindeksiin väpätttämään.

Mitä sitten aiheutuu kombinaatiosta  stressi + väsymys + passiivisuus + runsaat kalorit?

Tuntuu luontevalta, että kun pitkät päivät väsyttävät ja kroppa hinkuu pepperonipizzaa, mutakakkua ja telkkarin hömppätarjontaa, niin sitä keholle tarjotaan. Tuntuu perustellulta pitää vapaasyöntipäivä tai palkita itseään herkuilla. Koska kehoa pitää kuunnella! Tilataan pizzaa! Leivotaan pullaa! Ei syödäkään tänään sitä kotoa napattua lounasta, vaan mennään kiinalaiseen buffettiin ja haukataan välipalaksi Picnicin juustopatonki ja rapeat 700kcal. Slurps.

IMG_8838[1]
Voi myös mennä hotelliaamiaiselle ja syödä 8 lautasellista leipää. Kyllä voi.

Itse kannustan kuuntelemaan kroppaansa ja pyrin siihen itsekin parhaani mukaan (mikä tosin toisinaan on tasoa ”välttävä”). Tunnen, jos en ole saanut tarpeeksi hiilihydraattia tai rasvaa tai milloin mitäkin. Ja silloin sitä lisätään. Jos väsyttää, lepään. Mutta silloin,  kuin rasvanhimoinen stressimieli huutelee ja tekee päätöksiä, pitäisi osata painaa jarrua ja kovaa. Miettiä hetki tilannetta ja sitä, mitä keho ja mieli oikeasti tarvitsevat.

Joskus tää on hyvä valinta.
Joskus tää on hyvä valinta.

Jos koko päivä on napotettu koneen äärellä, on parasta lähteä lenkille, eikä lösähtää sohvannurkkaan. Jos stressaa, on parasta pitää ateriarytmi kohdallaan ja huolehtia, että elimistö saa paljon HYVÄLAATUISTA ruokaa. Silloin elimistö jaksaa kohdata stressin, eikä nappaa jokaista pikkuflunssaa, vatsa vedä ummelle tai naama kuki kuin 15-kesäisenä.

Stressi edesauttaa, että kampaviinerit jumiutuvat kivasti erityisesti tuohon vatsanseudulle, mutta kyllä siinä alkaa ennen pitkää peräkin levenemään horisontaalisesti. Just wait for it….

Herkuttelu on erityisen jee ja lepäily on erityisen jee! Mutta parasta lepoa keholle ja mielelle voi olla juuri päinvastainen toiminta, kuin mitä se kroppa juuri sillä nimenomaisella hetkellä tuntuu vaativan.

Että ei kun vaan porkkanaa naamaan stressieemeli!

IMG_8897[1]

Mä syön ensin vähän mutakakkua ja mietin niitä porkkanoita sitten myöhemmin….