”Put that cookie down – NOW!” Loppu lomalössöilylle.

Mitä ihaninta elokuuta! Suomalaiset taitavat edelleen lomailla innokkaimmin heinäkuun tienoolla, mikä tarkoittaa usean kohdalla sitä, että työt alkoivat tänään kesäloman jälkeen. Ihanaa lomaa teille, jotka vielä lomailette tai aloittelette lomia! Täällä on paluu arkeen koittanut. Ainakin kolmeksi viikoksi, minkä jälkeen suuntaan Madeiran lämpöön!

Vaikka itse en ihan sikaillen lomaani viettänytkään, kuului lomallalöllöttelyyni tavallista enemmän herkuttelua kuin normaalisti. Ja omiin lomiini herkkuruoat kuuluvat ihan ehdottomasti. Lomalla on tarkoitus rentoutua ja ottaa rennosti. Ja sitä se usein tarkoittaa myös ruokailuiden suhteen. Erilaiset kekkerit, kyläilyt ja lomareissut tuovat kaivattua vaihtelua arkeen ja rutiineihin, mutta saavat meidät helposti unohtamaan myös ne hyvät rutiinit, kuten säännölliset ateriat ja päivittäisen liikunnan.

raaka

Moni valittelee arjen keskellä, ettei aikaa treenille tai terveelliseen ruokavalioon panostamiseen ole tarpeeksi. Väsyttää. On stressiä, kiirettä ja ajatukset muualla. Voisi ajatella, että lomalla oikein tosissaan panostaisi omaan hyvinvointiinsa, liikkuisi Duracell-pupuna menemään ja valmistaisi kaiken vain tuoreista biodynaamisista kauden kasviksista ja marjoista. Lomatodellisuus kuitenkin tuppaa usein olemaan mansikkakakkuja, lettuja, grillimakkaroita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Saunasiidereitä, riippumatossa loikoilua, hampurilaisaterioita Linnanmäellä ja jäätelökioskista napattuja kolmen pallon herkkuviettelyksiä. Eikä siinä mitään! Välillä on oikeasti ihanaa elellä pellossa ja olla uhraamatta ajatustakaan sille, mitä suusta alas menee. Mutta yleensä se on hauskaa tasan siihen asti, kun kesäloma loppuu ja sitä kömpii maanantaiaamuna puntarille, mikä ilmoittaa painon olevan +5kg siitä, mitä se lomalla oli. Loman rento fiilis ja päivettyneillä kasvoilla vielä hetken loistanut hymy ovat tipotiessään melko pian.

Vielä kun jalkaan juurtuneet crocsit ja löysät helleasut pitää vaihtaa asiallisiin työvaatteisiin (ellei satu olemaan tällainen jumppari, joka saa rauhassa levitä trikoo-housuissaan 😉 ) on kriisi valmis. Olo on epämukava, kun housunkauluksen yli hivuttautuu jotain tutisevaa ja sisäreidet kinnaavat toisiaan vasten.

Tästä seuraakin sitten helposti virheiden sarja, joka ei ainakaan edesauta ylimääräisten lomakilojen nitistämistä. Aamupala jätetään väliin, lounaalla syödään pari salaatinlehteä, monta kuppia kahvia, illalla vähän jogurttia… Kiukuttaa ja väsyttää, salille ei jaksa mennä. Arki alkaa heti aika nihkeästi. Lupaillaan, että huomenna sitten treenataan. Aamulla skipataan taas aamiainen, lounaaksi haetaan valmiskeitto, välipalaksi lomapullaa kahvihuoneessa… Illalla onkin niin nälkä, että jääkaapista tyhjennetään viimeisetkin herkut, hanaviinin jämät ja pakkasesta Jäätelöautolla tehtyjen ostosten rippeet. Sitten on taas huono olo, väsyttää ja turvottaa. Ja harmitellaan, kun pitikin lomalla syödä niin paljon herkkuja!

Olen ennenkin todennut, että jos sinulla oli mukavaa ja nautit, ei kannata jälkeenpäin harmitella. Ja vaikka vaa’an lukema nyt näyttäisi melko katastrofaaliselta, ei kannata ahdistua. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta usko minua! Luultavasti tuosta määrästä on puolet lähtenyt sunnuntaihin mennessä. Nesteet oikein lirisevät tiehensä ja silmäpussit sulavat kyllä, kunhan vain jättää ylenpalttiset herkut pois ja syö järkevästi. Mutta kyllä, syödä ja juoda pitää! Ei vain niin paljon sitä jäätelöä ja viiniä! 😉

Loman jälkeen paras apu turvotukseen ja lössähtäneeseen olemukseen on aloittaa tasapainoinen, terveellinen arki. Nukkua hyvin, syödä ravitseva aamiainen, syödä säännöllisesti päivän mittaan ja liikkua. Ja juoda! Muutakin kuin kahvia ja kalorittomia energiajuomia, joilla yrittää loman jälkeen pitää silmänsä auki.

IMG_0469[1]

Kevyttä oloa kevyestä ruoasta

En ole itse mikään pitkien paastojen tai Detox-kuurien fani, enkä ole koskaan suositellut kenellekään mitään mehupaastoja tai kalliita Detox-valmisteita, joita yritetään myydä kaikenlaisilla höpöhöpömainoslauseilla. Mutta!  Jos olotila on todella raskas ja pöhnäinen ja vatsa tuntuu tukkoiselta, ei tee yhtään hullumpaa kevennellä ruokavaliota päiväksi. Pois liha, kananmunat, lisäravinteet ja leivät. Paljon lehtivihreää, erilaisia salaatteja, parsakaalia, kasvissosekeittoa, luonnonjogurttia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, kauraa tai leseitä ja öljyä. Paljon nestettä, esimerkiksi sitruunalla maustettua vettä tai vihreää teetä, joka on lämpimällä ilmalla ihanaa kylmänä!

Itse pidän tästä Clipperin vihreästä teestä, jossa on hyvä sitruunainen maku. Kannuun kiehautettua vettä ja teepussi pariksi minuutiksi. Halutessaan tätä voi makeuttaa luomuhunajalla tai inkiväärihunajalla, stevialla tms tai nauttia sellaisenaan. Viilennetään ja kaadetaan kurkusta alas pitkin päivää. Raikastavaa ja hyvää – oikeasti!

tee

Arki voi maistua erittäin hyvältä!

Vaikka Lidl miten kehottaakin elämään kuin viimeistä kesäpäivää ja vatsa vetäisi vielä useammat jäätelösatsit, on jossain vaiheessa palattava arkeen. Arjen ei kuitenkaan tule tarkoittaa mitään kuivaa kana-parsakaali-ruokavaliota, joka kyllästyttää jo ajatuksen tasolla. Nauti ruoasta arjessakin! Syö säännöllisesti, juo paljon. Nauti marjoista, joita on tällä hetkellä saatavilla ihan pilvin pimein! Valmista ruoat ennakkoon, niin et ensimmäisten työpäivien päätteeksi sorru väsyneenä noutopizzaan. Käytä saamasi ekstraenergiat hyvään treeniin. Ja nauti vielä valoisista, aurinkoisista aamuista tempaisemalla aamulenkille.

miee

Jos lintsailet aamiaisesta, koska aamulla ei ole aikaa sitä valmistaa, voit hyvin tehdä aamupalankin ennakkoon. Mahdollisuuksia on monia! Tuorepuuro esimerkiksi on aamulla ihan parasta, muhittuaan yön yli jääkaapissa! Laita syvään astiaan haluamasi määrä kaurahiutaleita, kourallinen tai kaksi marjoja tai hedelmiä, ruokalusikallinen rasvaa esim. soijalesitiiniä, öljyä tai pähkinöitä ja lorauta päälle vettä/maitoa/maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla, hunajalla, kanelilla tms ja laita kylmään. Aamulla voit napata kipon pöytään, lätkäistä kylkeen vähärasvaista proteiinia ja haluamiasi lisukkeita (itselläni siitepölyä!) ja kauhoa mössön ääntä kohti. 
rak

 

Maailman paras (lapseton) kasvattaja ja tuleva mäkkärimutsi.

Toisinaan pää pyörittää hurjalla temmolla jauhavaa myllyä ja tulee olo, että nyt on pakko päästä kirjoittamaan! Sitten sitä leväyttää perskannikkansa mukavasti työtuoliin ja aloittaa, kunnes tulee flashback. Ei pökäle, minähän olen jo kirjoittanut tästä aiheesta!

En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.
.

Ja niin tottavie kävikin. Tulin tormakkana ja kirjoitusintoa puhisten tähän koneelle, aikeinani kirjoittaa pari huonosti valittua sanaa asioista, joista en tiedä ja joista en saisi kirjoittaa. Ja joista ei kannattaisi kirjoittaa, koska kaikki vauva.fi palstan aktiivimammat kivittävät minut käytetyillä Pamperseilla, jos kehtaan lapsettomana, heidän termeillään kaiketi velana, kirjoittaa lapsista. Koska: ”Helvetin helppoa lapsettomana kertoa miten meidän vanhempien tulisi lapsemme kasvattaa.” Ja koska ”Teistä ”maailman parhaista kasvattajista” tulee ihan tavallisia vanhempia, jotka viette lapsenne mäkkäriin ja annatte heille herkkuja ja syötätte eineksiä. Se on fakta!

(Näin sen täytyy olla. Jos alan tästä innokkaana sikiämään, muutan kyllä ajatusmaailmaani ja ajan tunkea kaikkien ihmisten kurkusta alas ihan väkisin mäkkiruokaa ja herkkuja. Joka päivä. Kaikille!! Koska vastustan kaikkea muuta kuin parsakaalia ja riisiä. )

IMG_7974[1]

En minä kasvatusvinkkejä tarjoa kenellekään. Kunhan vain ihmettelen ihmisten toimintaa. Sitä kai saa tehdä. Ihmetellä tätä ilmiötä, kuten jotain kiinnostavaa hyönteistä, jota ei halua ottaa käteen, koska ällöttää, mutta samalla silti kiinnostaa.  (Mutta sitäkään ei saisi tehdä. En ymmärrä lapsiperheiden elämää. En ole koskaan ollut lapsi tai lapsiperheessä. Tai osallisena lapsiperheen elämässä. )

Ravitsemuskeskustelu on ollut pari vuotta melko kiivasta ja velloo erityisesti netissä raivokkaasti kuin uskonsota konsanaan Kuka on kenenkin mielestä väärä profeetta, kuka on korruptoitunut ja kuka hyötyy minkäkin superdieetin lobbaamisesta. Auta armias, kun tähän soppaan sotketaan vielä lasten ravitsemus, niin johan saadaan verinen tappelu ja light-limujen ääreltä naputetaan selkä kumarassa tiukkoja mielipiteitä ja vastineita.

Lasten ravitsemus on herkkä aihe ja silloin parsakaalit kiskotaan nenään helposti. Onhan aihe henkilökohtainen ja tulee varmaan helposti olo, että JOKU NYT SELKEÄSTI ARVOSTELEE MINUA KASVATTAJANA! JOKU ANTAA KASVATUSVINKKEJÄ! Varsinkin joku lapseton!

Itselläni se ei ole ainakaan pääpointtina. Minua kiinnostaa enemmänkin vanhempien kasvattaminen. Ruohonjuuritason työskentely, joka mahdollistaa elämäntapamuutoksen. Johon vaaditaan käyttäytymisen muuttuminen ja arvojen mukainen toiminta arjessa. Minua ei niinkään kiinnosta se prosessi, miten kukin lapsiansa kotona koulii.

Moni mainitsee arvokeskusteluissa, että perhe on heille tärkein ja lapset ovat tärkeimpiä maailmassa. Kuitenkin oma toiminta kotona voi sotia täysin tätä vastaan. Lapsille syötetään ruokaa, mikä ei ole heidän parhaakseen. Se lienee yleisintä. Mutta tokihan lasten tärkeys ja omat elämänarvot voivat näyttäytyä myös jonkinlaisena  ravitsemushysteriana. Kun itse arvostetaan puhdasta ja tervettä ruokaa,  hurmioituneet paleonutrauspuklausmacalucumahyperfood-vanhemmat vetävät lapsensa kotikouluun vaarallista moskaa tarjoavista päiväkodeista ja pakkaavat kavereiden synttäreille lähtevälle piltille omat superfood-eväät, etteivät lapset missään tapauksessa saa himppustakaan sokeria tai tuotteita, joissa saattaa olla transrasvoja. TAI GLUTEIIIINIA!!!!! Se mystinen gluteIIIIni on kyllä ihan pahinta, jos sitä on! GluteIIIni pois niin kuin jo ois!!

GLUT

Sitten on näitä, joille kaikki ravitsemuskeskustelut sokerin vähentämisvinkkeineen ovat kuin punainen vaate. MEIDÄN NIKLASMATIAS SAA KYLLÄ MEHUA JA ON SILTI IHAN NORMAALIPAINOINEN JA TERVE-LAPSI! Keskustelut ravitsemussuosituksista eivät saa näitä vanhempia huolestumaan tai miettimään kriittisesti omassa kyökissä hämmentyvää soppaa, vaan syöttämään lapsilleen Atrillia oikein tuplamäärät. Meillä lapset kyllä saavat sitä ja tätä ja tuota ja ihan normaaleja lapsia on tullut! Meillä syödään kyllä sokerimuroja koska lapset tykkää! Meillä kyllä lapset saavat karkkia ja pullaa ja ihan ovat normaaleja lapsia!

Väkisinkin tulee mieleen, että tuollaiset älisijät, jotka heti suuttuvat ravintoasioista ja alkavat kertoa kovaan ääneen, miten heillä on aina perjantaisin pizzaa ja lapset ovat NORMAALEJA, lienevät hieman huonolla omallatunnollaan tarjoamistaan sapuskoista. Että kenties sitä einestä hujahtaa pilttien leipäläpeen hieman useammin kuin kerran pari viikossa, jos oikein suivaantua ja perustella tarvitsee.

Kyllä meilläkin oli melkein aina äitin tekemää perjantaipizzaa. Viikonloppuisin syötiin karkkeja. Äiti leipoi taivaallista pullaa ja iskän kanssa paistettiin hiillosmakkaraa. Ja parhaisiin lapsuusmuistoihin liittyvät mahtavat eväsretket veneellä, hienot synttärikakut yms.  Ja se on ihan normaalia. Ei meistä kasvanut mitään ylipainoisia tai epänormaaleja yksilöitä. Eikä ruoka-asioita tarvinnut kauheasti miettiä ja stressata. Niin sen kuuluukin mennä.

IMG_9306[1]

Epäterveelliset ruoatkin ovat ok kohtuudella. Ei meillä kiskottu herkkuja ja makkaroita päivittäin silloin, eikä niitä kiskota päivittäin nykyäänkään.

Aivan kuin aikuistenkin ravitsemusasioissa, myös lasten ruokapuolella toisilta unohtuu kokonaisuus. Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että aina täytyisi syödä sokerittomasti, vain hyviä rasvoja, vähän suolaa ja elää askeettisella ruokavaliolla, josta karsitaan kaikki ylimääräinen. Ja särpiä vain ionisoitua vettä saunajuomaksi, koska pillimehussa on liikaa sokeria. Mutta kokonaisuuden tulisi olla kunnossa ja aterioiden pääpainon olla jossain muussa, kuin eineshötöissä. Miksi kummassa lapsille täytyy tarjota sellaista? Miksi kotiruoka ei voi olla puhdasta ja laadukasta? Miksi lihan täytyy lillua vehnäjauho-voi-kastikesössössä? Miksi makaronilaatikkoon laitetaan vain lusikallinen lihaa ja pussikaupalla makaronia? Miksi lasten ruoka on monissa ravintoloissa ihme sössöä? Miksi juhlissa lapsille on oma nakkilihapullakökköruokapöytä?  Nitriittinakkeja, kanannahkapullia ja transrasvapottuja kyllä kelpaa tarjota, mutta aikuisten makuun miellettäviä ruoka-aineita ei uskalleta maistattaa, koska niissä on niin paljon suolaa/mausteita ja makuja.

yäk

Eniten ihmetyttävät aikuiset, jotka itse noudattavat puhdasta ruokavaliota, poimivat itselleen kanat, lihat ja riisit ja kasvikset lautaselle ja sen jälkeen tekevät lopusta ruoasta ”asten ruokaa” joka tarkoittaa usein kastikemössöä. Ööö. Miksi?

Olen nähnyt karmivan paljon piittaamattomuutta, mitä tulee lasten ravitsemukseen. Päivittäin on tarjolla mehua, karkkia, keksiä, pullaa. On einestä, niitä sokerilla höystettyjä muroja ja jugurtteja. Tavallisen perunan sijaan ranskanperunaa. Päivälliseksi mikrohampurilainen tai lihapiirakka. Kas niin. Olen nähnyt myös sellaista nipotusta, missä ei ole mitään järkeä. Kuullut, kun lasten hoitopaikkaan on soitettu ja vaadittu tarkistamaan tuotteiden ravintoarvoja. Ja ei siitä kauaa ole, kun Espoossa vanhemmat halusivat jälkikasvulleen omat voipaketit hoitopaikkaan.

Järki. Kohtuullisuus. Joustavuus.  Niillä pärjää aika pitkälle. Oli kyse sitten aikuisen, lapsen tai perheen koiran ravitsemuksesta. Hyvä ravitsemus ei edellytä parsakaali-kana-ruokavaliota ja 110% puhtaasti syömistä ympäri vuoden.

Ja ettei kellekään jäisi paha mieli, loppuun kevennyksenä hääpaikallamme järjestettävien festarien festaritonttu! Katsotaan, onko meillä viikon päästä samanlainen meininki. PEACE!