Pylly syynissä yli vuoden tauon jälkeen + Nu3 arvonta !

Yhteistyössä. Nu3

Toivottavasti kaikki eivät lue otsikkoa väärin, kuten minä. Koko ajan olen lukevinani, että pylly syylissä. Hyi! Onneksi ei!

IMG_3694[1]

”Näytä sun etuasento. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Käännös oikealle. Ota vielä taka-asento.”

Näissä merkeissä vietin sunnuntain: tehden haparoivia poseerauksia pitkän tauon jälkeen. Käväisin nimittäin kuntotsekissä uudella valmentajalla. Iik.

Voi pojat. Se se oli jännittävää. Jännitystä olisi voinut lieventää se, että olisin a)harjoitellut poseerauksia viime aikoina b) treenannut ahkerasti edeltävät viikot c) jättänyt leffakarkit ja sämpylät popsimatta edellisinä päivinä. Asiaa ei juuri helpottanut 4.5h bussimatka. Tunsin olevani paisunut, kuin simassa lillinyt rusina. Ja asentoihin kääntyminen tuntui niin epäluontevalta.  Ihan kuin olisi yrittänyt vääntää kampelaa asanoihin. Enhän minä enää osannut edes kunnolla pyllistää! Ja se jos mikä on elämän tärkeimpiä taitoja. Ei auta, kuin palata harjoitusten pariin ja tunkea taas pyllyä niin pitkälle taakse kuin menee.

Asianmukaiset leffanamit.
Asianmukaiset leffanamit.

Oli miten oli. Päivä oli oikein mukava, vaikka vietinkin maamme pääkaupungissa hurjat 2 tuntia. 9e tarjousvuoro Helsinkiin oli halpa, mutta pitkä. Toisaalta, ei se kyllä mitään haitannut. Sain omaa aikaa. Mutustelin eväitä, suunnittelin tulevaa viikkoa ja nukuin. Nukahtelin vähän väliä ja heräilin kuolavana pitkin poskea vain nukahtaakseni uudelleen. Lihakset tuntuivat niin painavilta ja pää raskaalta. Olisin voinut nukkua kauemminkin!

11.50 olin viimein perillä. Tapaaminen klo 12:00 paikassa, jonka osoite ei sanonut minulle juuri mitään. Hyvä veto, Eveliina. Minne ihmeeseen pitää mennä? Koikkelehdin sateessa ihan väärään suuntaan, pyörin ympyrää. Yritin saada jotain tolkkua iPhonen navigaattorista, mutta huonolla menestyksellä. Paikalliselta rouvalta sain vinkkejä, mihin ottaa suuntima ja lähdin kipittämään tulipalokiireellä paikkaan x. Pari minuuttia myöhässä saavuin salin edustalle, missä minua odottelikin hymyilevä lippispää. Kättelimme ja minä puhua pälpätin kaiken mahdollisen matkasta ja eksymisestäni siinä muutaman minuutin matkanteon aikana, mikä meni ulko-ovilta salin aulaan. Ensivaikutelma on aina tärkeä. Loin varmaan kuvan, että olen puheripulinen hullu Keski-Suomesta. That’s me.

Papatus sen kun jatkui, kun sain vapaan sanan ja pääsin puhumaan suosikkiaiheestani, eli tietenkin itsestäni! Siinä sitten tulikin joristua kaikenlaista mahdollista omista vavhvuuksista ja heikkouksista ja toiveista ja tavoitteista. Käytiin hieman läpi ruokailua ja treenipuolta ja höpöteltiin yleisiä lajin linjauksesta. Sitten olikin aika vaihtaa vaatetusta ja pyörähdellä muutama kerta ympäri poseerausten merkeissä.

Asentoihin sain heti hyviä korjauksia ja huomioita. Kokeiltiin paria erilaista etuasentoa. Niistä sitten valitaan se, kumpi luontevammalta tuntuu. Mielestäni oli hyvin sanottu, että esiintyminen ja asennot lähtevät minusta itsestäni ja luontevuus on tärkeintä. Hyvä muistutus. Poseeraukset olivat ihan ok, muutamia asioita pitää huomioida. Suurin haasteeni on varmasti  edelleen kävely, asentojen vaihdot ja ylipäätään se esiintyminen. Mikäs siinä, jos paikallaan saisi vain kökkiä selkä notkolla ja tarakka tyrkyllä. Mutta mukavia haasteita, ei muuta kuin treeniä treeniä! Uudet korkokengät vain kotiin ja sitten klipetiklopeti  klopsis.

Kunnosta sain realistista palautetta. Positiivista oli, etteivät kanankoipeni ole niin katastrofaalisessa jamassa, kuin itse ajattelen, mutta niihin tarvitaan toki lisää muotoa ja erottuvuutta. Pakaraa oli hyvin. Olkapäät nousivat tällä hetkellä kehitystarpeessa muiden ruhonosien ohi, mutta tasaisesti on hyvä saada  muotoa ja tiiviyttä kaikkialle. Kaiken kaikkiaan palaute oli: ”Rasvaa on, olkapäihin lisää pyöreyttä, jalkoja vähän lisää. Mut joo-o. Ihan on hyvä kunto.” Jee, oon ihan hyvässä kunnossa. Se riitti nostamaan minun mieltäni. Siitä lähdetään sitten rakentelemaan.

IMG_3670[1]

Kuntotsekin jälkeen olo oli hyvin varma. Tämän henkilön kanssa tulee juttuun. Jämpti, rehellinen, sanoo mitä ajattelee. Ei lähde kertomaan asioita, joita ehkä haluaisin kuulla, vaan asiat niin kuin hän ne itse näkee. Jes, hyvä tämä. Varmasti tulee olemaan tiukkaa treeniä ja esiintymisen viilaamista luvassa, en epäile  lainkaan. Innolla odotan, että valmennussuhde tästä syvenee ja päästään kunnolla hommaan kiinni.

Kotiläksyksi sain ruokapäiväkirjan  täyttämistä ja treeniraportin tekemistä. Näillä mennään. Innolla odotan, millaista treeniohjelmaa sieltä tulee. Olkapäät tulevat saamaan kovaa kyytiä, se on varma!

Lopuksi vielä pientä arvontaa! Ennen kuin pulisen lisää valmentajastani, voisitte te lukijat hyvät, arvata kuka kyseessä on! Oikein vastaava henkilö voi voittaa NU3-tuotteita. Mm. * NU3-acerolaa ja moringaa vitaamiinilisiksi syksyyn. Mukaan laitan pienen bonusyllätyksen! Jos kukaan ei arvaa, arvon palkinnon kaikkien arvuuttelijoiden kesken! Jee. Ei olekaan aikoihin ollut arvontoja. Vastausaikaa keskiviikkoon,  12.11.!

IMG_3711[1]

Mutta niin, tässä sitä taas ollaan. Paluu fitnesstörpöksi on alkanut. O ou. Pahoittelen tulevia kuvia puurosta, parsakaalista ja pyllystä.

IMG_3716[1]

*Acerola on kirsikan tapainen trooppinen hedelmä. Acerola-jauheessa on hurjasti C-vitamiinia. Sopii siis mainioksi lisäksi esim smoothieen.

*Moringa on ravinnerikas viherjauhe. Hyvät pitoisuudet mm. A-, B1-, B2-, C-, ja E-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia.

 

Täydellinen viikonloppu!

Monesti blogeja selaillessa leuka loksahtaa auki ja tulee sellainen olo, että äääääääääähhhh! Mäkin haluan elää tuollaista täydellistä elämää. On leikkokukat pöydillä, on puhtaita tasoja, kauniit sisustukset. Kirjoittajilla on hiukset ojennuksessa ja kuuminta muotia olevat päivän asut. Kuvat ovat valoisia ja raikkaita. Ruoka-annokset ovat terveellisiä ja tyyliteltyjä ja juhliminen tapahtuu samppanjaa siemaillen Helsingin yökerhojen VIP-puolella Luis Vuittonit kädessä heiluen. Antti Holma kirjoitti Ylioppilaslehden kolumnissaan ”Haluan olla miljärdööri”Rikkaana ostaisin neljäsataa Louis Vuittonia ja kakkaisin jokaiseen vain siksi, että voisin tehdä niin.” Se on riemastuttava ajatus!

IMG_9481[1]

Ei mun elämässä vaan tuollaista ole, samperi. Ei siis fiinejä luksusiltoja saati Luis Vuittoneihin kakkaamisia. Juoksen tukkapuolella jumppavaatteissa ja eriparisukissa ja kotini on epäsiisti, ellei ole ollut siivouspäivä. Tavarat ovat epäjärjestyksessä, en löydä mitään ja maljakkoon ovat maatuneet pääsiäisen tulppaanit. No kyllähän te ehkä muistatte, jos olette lukeneen Homeisen pienen kaksion tai laskeneet, monta kuvaa rikkinäisistä munista olen julkaissut.

Mutta sitten lopulta, kyllähän omasta elämästään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa! Ei ole pakko näyttää tätä kaaosta. Kuvista voi leikata pois eteiseen unohtuneet biojätepussit ja omat kahvin tahraaman hampaat voi valkaista photoshopilla. Vanhoja kuvia voi hyvin hyödyntää ja mieheltä kerran vuodessa saatua kimppua voi esitellä useammassa postauksessa, jos on vain tajunnut kuvata sitä erilaisissa maljakoissa ja eri kuvakulmista tarpeeksi vakuuttavasti.  Minä aion harjoitella tätä taitoa. Vielä joku päivä minä kirjoitan täydellistä blogia, jota lukevat kaikki täydelliset ihmiset. Ja sitten minäkin ostan neljäsataa Vuittonia. No, laitetaan viisisataa.

Kerronpa teille nyt omasta viikonlopustani!

Perjantaina tein erinomaisen salitreenin. Ylitin itseni 110% No pain, no  gain! Aamuisen takareisi-pakara workoutin jälkeen nautin terveellisen munakkaan sekä raikasta salaattia. Jälkiruoaksi lusikoin greipin, joka sopi makroihini täydellisesti. Lounaan jälkeen olikin aika kiiruhtaa rentoutumaan ripsihuoltoon ja viikottaiselle kampaajakäynnille. Ihanaa!

glow
Suurkiitos GLOW ja Nelli 🙂

IMG_9532[1]

* Torstai-iltana keksin jossain mielenhäiriössä, että hei nyt kyllä on laitettava hiuksiin väriä, tämä #blonde # elovena #finnishgirl-look kun alkoi olla melko kulahtanut. Kaupassa sitten pyörin pahaenteisten markettiväririvien luona ja olin poimimassa tuttua ja turvallista väripurnukkaa, johon olen pahimpina hädän hetkinä turvautunut. Mutta kas! Vieressä oli uusi väri, joka näytti niiin paljon kirkkaammalta ja paremmalta. HAAA! Minäpä kokeilen tätä! Mikä virhe se olikaan.

IMG_9469[1]

Väri ei todellakaan alkanut taittaa toivotulla tavalla harmaaseen. Ehei. Juuri alkoi punertaa ja muualta hiukset alkoivat henkiä jo menneen pääsiäisen tunnelmaa. Pesun jälkeen karmiva totuus valkeni. Tukka todella oli keltaoranssi. Ah. Tyypillinen tein itse ja säästin-esimerkki. Ei siinä auttanut kuin varata paniikissa aika kampaajalle, koska en halunnut, että näytän siltä, että olen pissipää. Mikä toki on muilta osin ihan totta. Kaikki saliharrastajapyllistelijät ovat kuulemma pissipäitä. Onneksi sain heti perjantaille ajan kisahiuksistani vastanneelle Nellille, joka laittoi kutrit kuntoon. Voi sitä onnen määrää, kun hiukset kuivattiin ja niissä oli ihana kylmä sävy ja upea kiilto. Olin niin fabulous, että marssin koko loppuillan nokka pystyssä.

IMG_9475[1]

Perjantai-ilta kuluikin kotona lueskellen ja kotoillen. Hääräilin häävalmistelujen parissa ja askartelin ihania vintage-purkunoita teemahäihimme. Loppuilta kuluikin sohvalla. Hyvää ruokaa ja leffaa murun kanssa. <3

IMG_9430[1]
Auts mikä amatöörimoka. Johto näkyy taustalla!

*Jyp pelasi Kärppiä vastaan ja mies pomppi sohvalla kuin kani. Minua väsytti niin paljon, että en meinannut jaksaa olla pystyssä. Sähläsin kuumaliiman kanssa ja askarteluistani tuli omituisia, liimaisia kökkäreitä. Tein järkyttävän sotkun, enkä jaksanut siivota. Yritin mennä sohvalle katsomaan jääkiekkoa, mutta hohhoijaa kun oli tylsää. Möngin levottomana ja häiritsin pelin katsomista. Kömmin nukkumaan ennen klo 23. Luin kaksi riviä kirjaa ennen kuin kuola alkoi valua.

IMG_9418[1]

Rentouttavien yöunien jälkeen olikin aika pukea lenkkarit jalkaan ja suunnata aamuaerobiselle!

IMG_9491[1]

*Perjantai-lauantaiyönä uni ei taaskaan maistunut, lupaavan alun jälkeen. Mikäs muukaan oli syynä, kuin vapaapäivä. Heräsin ensimmäisen kerran klo 2.00 ja klo 4 kömmin ylös sängystä. 5.30 raahasin unisen koiran ulos ja lähdin lenkille Pauliinan kanssa. Sai jälleen kerran kiittää, että naapurissa on moinen aamukyöpeli. Siinä me sitten tallustelimme tunnin verran ja katselimme, miten aurinko alkoi nousta. Ei siis hullumpaa. Mutta olisin voinut myös nukkua.

Lenkin jälkeen oli ihan parasta keittää puuroa, siivota kotia ja rentoutua ennen päivän salitreeniä! I´m going to smash my delts! Oman treenin jälkeen oli mahtavaa kannustaa asiakasta ylittämään itsensä!!

IMG_9515[1]

*Lenkin jälkeen Ruho kömpi takaisin sänkyyn ja minä tein hieman töitä kuorsauksen kaikuessa kolmiossa.  Klo 10 könysin salille, jossa tein pikaisen olkapäätreenin (no ja hieman pikkuhauiksiani) ja sitten suuntasin klo 11 naapurisalille ohjaamaan asiakasta. Tunnin sisään vierailu kahdella salilla sai kyllä pohtimaan oman salin vaihtoa. Molemmille saleille on aika lailla sama matka. Toinen on luola kellarissa, mutta siellä on hyvä määrä painoja, soi hyvä musiikki ja rouhea meininki. Toinen on ketjusali, jossa soi ärsyttäviä radiohittejä ja tulee pari kertaa vuodessa se jäätävä ruuhka-aika. Siellä on ryhmäliikuntoja, joilla en käy ja korkeampi kuukausimaksu. Mutta siellä on isot ja valoisat tilat, hyvä ilmastointi ja aerobisia laitteita. Näin offilla ja talvella ei ehkä niin ole väliä aerobisilla laitteilla ja hyvällä ilmastoinnilla, mutta dieetti ja kesä… Silloin kaipaa kaikki mukavuudet. Jään pohtimaan asiaa.

IMG_9424[1]

Ohjauksen jälkeen olikin aika suuntia kauppaan ja aloitta valmistautuminen iltaan. Kaupasta piti tietenkin ostaa Pingviinin lakutuutti juhlapäivän kunniaksi. (Unohdin koiranruoan ja kiroilun säestämänä lähdin takaisin kauppaan)

Illalla juhlittiin rakkaiden kesken ihanan ystäväni 30-vuotissynttäreitä! 

IMG_9542[1]

*True that. Huippua oli. Juhlistimme pyöreitä kuohuvan ja naposteltavien, eli napujen äärellä. Kyllä oli mukavaa, enkä tällä kertaa simahtanut ennen klo 21.00, Itseasiassa viini olisi maistunut oikein hyvin pitkän päivän päätteeksi. Pitkästä aikaa tuli käväistyä baarissakin, mutta nopeasti siellä  tuli sellainen olo, että hohhoijaa, miten turhaa puuhaa. Haluan ruokaa ja kotiin. .

IMG_9541[1]

Nukuin kuohuviinistä huolimatta todella huonosti ja stressasin koko yön erinäisiä hommia, joita minun täytyy tehdä. Näin unta sähköposteista ja tenteistä ja tapaamisesta. Huh. Ei ihmekään, että silmästä on näkö taas lähtenyt, kun stressitasot hipovat kohti korkeuksia. Mutta onpahan näppärä stressimittari.

Sunnuntaina laatuaikaa rakkaiden perheenjäsenten kanssa. Aamulla katoin miehelleni aamiaista terassille. Nautimme auringosta ja herkullisesta kahvista. Iltapäiväksi olimme varanneet maastoratsastuksen äitini ja sisareni kanssa. Kylläpä oli ihanaa olla luonnon keskellä ja nauttia yhteydestä suureen ja älykkääseen eläimeen.

IMG_9593[1]

*Miestä olisi nukuttanut varmaan pitkälle iltapäivään, mutta tönin hänet aamupalalle, koska minulla oli ihan älytön nälkä. Olisin voinut syödä pellillisen sämpylöitä. Miestä taisivat painaa juhlat niin paljon, että sämpylä upposi hitaasti. Väsytti ihan älyttömän paljon! Lähdettiin maastoratsastukselle ja hevoskuumeeni kohosi potenssiin sata, vaikka en erityisesti rakastunut ratsuni askellajeihin ja ratsastettavuuteen. Hieman oli hitaanlainen askel ja sitä tuntui kiinnostavan enemmän kaikki syötävä. Mutta ihanaa oli silti hevosen selässä, maaston vetäjä oli huippumukava ja kyllä oli kivaa olla perheen parissa köpsyttelemässä. Kelpo reissu oli pikku pöhnästä huolimatta!

IMG_9130[1]

Eli vietin siis aivan uskomattoman ihanan ja rentouttavan viikonlopun. Tänään oli ihanaa herätä puhtaista lakanoista tarmokkaana uuteen päivään. Ihan ilman herätyskelloa, auringon täplittäessä makuuhuoneen valkoista design-mattoa ja rakkaan karvakorvan tuhistessa vieressä. So happy. <3

IMG_4592[1]

* Heräsin aamulla siihen, kun mies tuli antamaan lähtösuukon. Silmissä oli rähmää ja tukka oli pörröinen, koska olin jättänyt sen eilen kuivaamatta. Koira mönki päälläni ja huomasin, että sen takapuoleen oli jäänyt hieman kakkaa. Ai kun kiva unikaveri. Aurinko paistoi ja paljasti kaikki pölyt ja ennen valkoinen äitini kutoma matto, oli ilmeisesti muuttunut beigeksi koiran hinkkaamisen jäljiltä.

IMG_9503[1]

Mutta ei voi kyllä valittaa. Viikonloppu oli kyllä aivan paras. Mieli lepäsi täydellisesti! Harmi vain, että vapaapäivät menevät niin tuhottoman nopeasti.