Syötkö liikaa proteiinia?

Ravitsemukseen liittyvät trendit vaihtuvat vähän väliä. Muistatte varmasti sen ajan, kun vähärasvaisuus oli kova juttu ja kaikki tuijottivat vain ruoka-aineen rasvaprosenttia. 3% juustoa ja margariinia ruisleivälle, viikonloppuna low fat-sipsejä, m-mm. Kukaan ei juuri kiinnittänyt huomiota siihen, että esimerkiksi vähärasvaiset jogurtit olivat kunnon sokeripommeja. Mutta kun hei, ei niissä ollut rasvaa! Ja eipä aikaakaan, kun uuden tulemisen tekivät Atkins, joka sai seuraukseen karppauksen eri muotoineen. Pois alta rusinat ja ruisleivänkannikat – pöytään munia ja pekonia. Ja sitten superfoodeja, lisää karppausta, kaikenmaailman fitnessdieetit ja sitä seurannut proteiinivillitys, joka ei ota laantuakseen. Vaikka ehkä olisi jo syytä, sillä moni saa proteiinia liikaa.

Muutamia vuosia sitten proteiini loisti poissaolollaan useissa ruokapäiväkirjoissa ja yleinen havainto oli, että kevyttä toimistotyötä tekevät popsivat hiilihydraatteja maratoonarin tankkausannoksen verran. Proteiinin tärkeydestä saikin olla muistuttamassa vähän väliä. Nykyään proteiinia tarvitsee harvemmin enää kehottaa lisäämään, vaan proteiinirahkat, proteiinivanukkaat ja muut proteiinivälipalat sekä liha, ovat kyllä päiväkirjoissa silmiinpistävästi yliedustettuna. Proteiinin suosiminen on toki painonpudottajalle hyvästä, että säästyy se lihasmassa ja pysyy kylläisenä ja saadaan ravinto-ainejakauma balanssiin, jos aiemmin ruokapuoli on koostunut lähinnä leivästä. Mutta liika on liikaa, proteiinissakin. Suositeltava proteiininsaantimäärä on 10-20% päivittäisestä energiankulutuksesta ja siihen on lopulta erittäin helppo päästä suosimalla normaalia ruokaa. Proteiinintarve on n. 1,1-1,3g/kg/vrk, mutta urheilijoiden, iäkkäiden, leikkauspotilaiden tms voi olla perusteltua syödä suurempiakin määriä. Usein suositeltavana arvona näkee käytettävän 1,6g/kg/vrk aina 2g/kg/vrk. Proteiinintarvetta arvioidessa kannattaa kuitenkin realistisesti tarkastella omaa harjoitteluaan ja miettiä. nostaako se proteiinintarvetta. Nopeus-ja voimalajeissa proteiinia tarvitaan enemmän, kuin kestävyyslajeissa.  Kevyt höntsäsulkapallo kaksi kertaa viikossa ei ole vielä syy viilata proteiininsaantia yläkanttiin, mutta useita kertoja viikossa tapahtuva voimailutreeni on. Proteiinin liiallinen käyttö on monilla turhaa ja voi olla myös yksi syy siihen, miksi paino ei putoa. Proteiinituotteet eivät ole synonyymi kevyelle tai terveelliselle ja aterian päälle napattu proteiinipatukka voi tuoda annokseen 350 ekstrakaloria huomaamatta. Parempi vaihtoehto joskus siis voisikin olla kaloriteorian valossa se epäterveelliseksi mielletty pieni suklaapala. Myös ylimääräinen proteiini kertyy elimistöön rasvaksi, ei suinkaan lihakseksi. Käytännössä proteiinista tulee puutetta vain, jos ruokavalio sisältää ainoastaan niitä kuuluisia ”höttöhiilihydraatteja” kuten sokeria ja vaaleita viljatuotteita ryyditettynä rasvalla tai silloin, kun ruokailujen energiamäärä on toistuvasti riittämätön ts. aliravitsemustilassa.

Proteiinin ylenmääräiselle tankkaukselle ei siis ole  mitään järkevää syytä. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että ylimääräinen proteiini voi olla haitallista sekä keholle, että ympäristölle. Liiallisen proteiininsaannin on nähty olevan yhteydessä mm. rasvamaksaan, sydämen ja munuaisten vajaatoimintaan. Sormia napauttamallahan tämä ei tapahdu, eikä yöuniaan kannata menettää, jos on syönyt proteiinipitoisesti. Mutta jos suosii vuodesta toiseen kovin runsasproteiinista ruokavaliota ja syö sitä jatkuvasti yli tarpeen, munuaisten kyky erittää typpeä saattaa heikentyä ja munuaiset vaurioituvat.  Monilla proteiinin tankkaaminen johtaa myös ylenmääräiseen lihan, kananmunien ja maitotuotteiden kulutukseen. Laskin joskus blogikirjoitukseeni erään suomalaisen kehonrakentajan lihankulutuksen, ja muistan vieläkin lukemat, koska lihankulutus oli viikossa karmivat 9250g. Se tekee 1,3kg päivässä. Jos syö vuoden ajan tuon määrän 7 päivänä viikossa, lihankulutus on 474,5kg.  Voi miettiä, miten kestämätöntä olisi, jos kaikki popsisivat lihaa samaan malliin. Tai proteiinia ylipäätään. Samainen henkilö kun kertoi jossain haastattelussa popsivansa reilusti yli 10 kananmunaa päivässä. Kääk.  Runsasproteiininen ruokavalio  aiheuttaa itsessäänkin ympäristöhaittoja, ei ainoastaan lihantuotanto tai tuotteiden valmistus. Munuaisten erittämä ylimääräinen typpi kun kulkeutuu virtsan mukana vesistöihin ja aiheuttaa rehevöitymistä. Syöthän siis proteiinia vain tarpeesi mukaan. Voit paremmin ja säästät luontoa – ja sisäelimiäsi.

 

 

 

Salakavala raudanpuute

Missä mättää, kun olo on alakuloinen ja vetämätön, lihaksia hapottaa portaita noustessa ja painonhallinta on vaikeaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta? Masennus? Vai huono kunto? Syyllistä olotilaan ei välttämättä meinaa löytyä ja apua etsitään tyroksiini- tai omasennuslääkityksestä tai kovemmasta mharjoittelusta ja tiukemmasta ruokavaliosta. Joskus menee jopa vuosia ennen kuin oireiden aiheuttaja paljastuu. 

Erityisesti naisilla oireiden taustalla on usein raudanpuute.Raudanpuute on huomattavasti yleisempi kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta oireet ovat hyvin samankaltaiset. Rautavarastojen ehtyminen saattaa tapahtua huomaamatta ja veriarvot voivat näyttää varsin normaaleilta. Onkin tärkeää olla tietoinen, että varastoraudan taso voi olla alhainen vaikka hemoglobiini olisi viitearvojen mukainen! Raudanpuutteen toteamiseksi verikokeen tulisikin sisältää laajemmat tutkimukset mm. varastoraudan osalta.

Raudanpuutteen aiheuttama oireiden kirjo on laaja. Oireita voivat olla mm.

  • tiheentynyt syke
  • hengästyminen
  • uupumus/väsymys joka ei poistu lepäämällä
  • käsien ja jalkojen palelu
  • heikentynyt lämmönsietokyky
  • kalpeus, huimaus ja heikotus
  • päänsärky
  • lihasheikkous
  • painonnousu tai lasku
  • muuttunut ruokahalu / ruokahimot tai ruokahaluttomuus 
  • ummetus, turvotus
  • masennus, alakuloisuus
  • ärtyneisyys
  • Ihon kuivuminen, kynsien ja hiusten haurastuminen

Raudalla on kehon toiminnan kannalta valtava merkitys. Monet oireista liittyvät suoraan hapenpuutteeseen, johon elimistö ajautuu kun rautaa ei ole tarpeeksi. Kun kudokset eivät saq tarpeeksi happea, niiden aineenvaihdunta häiriintyy. Rauta on muun muassa osana monessa aineenvaihduntaan tarvittavassa entsyymissä ja vaikuttaa sitä kautta painonhallintaan.  Rauta myös osallistuu aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan, joka vaikuttaa suorasti mielialaan. 

Huom! Alhainen ferritiini on tyypillinen ongelma myös kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja yksi oireiden aiheuttajista! Jos sinulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, huolehdi myös rauta-arvot kuntoon. Raudan saannin ohessa huomiota kannattaa kiinnittää seleenin, sinkin, D- ja C-vitamiinin saantiin. Paras keino välttää lisäravinnepurkki, on suosia monipuolista ja värikästä ruokaa, joka sisältää esim. linssejä, parsakaalia, kikherneitä ja pinaattia, jotka ovat erinomaisia raudanlähteitä ja lihaa, mereneläviä sekä sisäelimiä houkuttavampia vaihtoehtoja, ainakin tällaiselle kasvisruokaa suosivalle ihmiselle. Raudan imeytymistä voi tukea myös C-vitamiinilla, jota on runsaasti mm. lehtikaalissa, paprikassa, kukkakaalissa ja mustaherukoissa. Suosi myös sitrushedelmiä niiden sisältämän sitruunahapon vuoksi. Jos rauta-arvoissa on kovasti sanomista, on lisäravinnepurkkiin tarttuminen yleensä pakollista tilanteen korjaamiseksi: Rautavalmisteita ei kuitenkaan koskaan tule popsia varmuuden vuoksi. Ylimääräinen rauta on keholle haitallista.